|
Urut
Illalle osoitettujen virsien sävelmät ovat kaikki pohjoismaisia. Suomalaisten ja ruotsalaisten säveltäjien koraalien lisäksi on virteen 57 julkaistu saksalaisen Volker Gwinnerin urkukoraali, jonka vastaäänenä kulkee toisen passiovirren sävelmä (ks. visi 63). Gwinnerin koraali on julkaistu kokoelmassa 12 suomalaista urkukoraalia I (Fazer).
Sulo Salonen on säveltänyt virren 74 sävelmästä kaksi koraalivariaatiota (julkaistu Salosen toimittamassa Fazerin kokoelmassa Postludio). Koraalin meditatiiviseen h-molliin voi luontevasti liittää myös aivan vapaita teoksia kuten ruotsalaisen Emil Sjögrenin Legendan h-molli (kokoelmasta Legender) tai useammankin J. S. Bachin sävellyksen: Preludin ja/tai fuugan h-molli (BWV 544), Fantasian h-molli (BWV 563), Fuugan h-molli (BWV 579) ja yllättäen myös alkupuoliskon koraalisävellyksestä Ach Gott und Herr (BWV 714, Neumeister-kokoelman mukainen versio).
Alku J. S. Bachin urkukoraalista Ach Gott und Herr
Bachin koraali Ach Gott und Herr sulkee sisäänsä oikeastaan kaksi erillistä sävellystä. Teoksen jälkipuolisko on itsenäinen koraalikaanon, joka on aiemmin tunnettukin vain erillisenä käsikirjoituksena. Sille ei osattu edes kaivata dramaattista italialaista toccata-johdantoa, kunnes Neumeister-kokoelmaksi kutsuttu, nuoren Bachin koraaleita sisältävä käsikirjoitus löytyi 1980-luvun alussa Yalen yliopiston kirjastosta USA:sta. Tässä lähteessä kokonaisuuteen kuuluu 37:n tahdin johdanto. Koraalin osasten yhteys on kyllä selvä: liikkeelle lähdetään motiivilla, joka on myöhemmin cantus firmuksen kontrapunktina. Itse sävelmän aiheita johdanto ei lainaa.
Kun sävellyksen alkupuoli on itsenäinen meditaatio, sitä voidaan soittaa erillisenäkin (tahtiin 37 asti) ja jopa jonkin muun sopivan koraalin yhteydessä: Alun nouseva h-molliaihe (ja jatkossa laskevat astekulut) tuovat mieleen mm. hugenottisävelmän (myös Bachille tutun), jota meilläkin lauletaan usean virren sävelmänä, ks. virret 281, 366, 491 ja 558. Yhtä lailla sävellys voidaan liittää virren 74 alkusoitoksi.
|
