Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Kuusjärvi

• Kangasalan Urkutehdas 1915
• 12 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
• pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Lääninarkkitehti Ferdinand Öhmanin suunnittelema Kuusjärven kirkko valmistui 1878. Se on puinen, päätytornillinen pitkäkirkko, johon liittyy lyhyt poikkilaiva lähellä alttaria. Yksityiskohdat noudattavat uusgotiikan muotokieltä.

Kangasalan Urkutehtaan urut valmistuivat 1915, ja ovat säilyneet ilman muutoksia lukuun ottamatta puhaltimen lisäystä pian viime sotien jälkeen. Urut ovat soinnillisesti ja teknisesti edustava esimerkki aikansa urkujenrakennuksesta. Niiden sointimaailma on tasapainoinen, ja niiden huolellinen suunnittelu ja rakentaminen osoittavat urkujenrakentamistaidon täydellistä hallintaa.

Ulkoasu

Urut on sijoitettu länsipäädyn parvelle. Eri elementit ovat peräkkäin: etummaisena on ensimmäisen sormion pillistö, sitten toisen sormion paisutuskaappi, jossa takimmaisena on jalkion ainoa äänikerta. Soittopöytä on urkujen edessä, ja soittaja istuu kirkkoon päin kääntyneenä. Palkeet ovat ilmalaatikoitten alla.

Julkisivun viidestä vapaasti seisovasta pilliryhmästä kolmeen sisältyy keskenään yhtä pitkiä pillejä, kun taas niiden väliin jää kolmiomaiset pilliryhmät. Kaksi metallista vyötä sitoo pilliryhmiä yhteen. Vöihin on pakotettu ja niitattu koristeita. Julkisivun alaosa ja kaapin sivuseinät ovat kehysrakenteisia. Melko korkean julkisivun pilleistä suurin osa kuuluu pääsormion Principal-äänikertaan.

Tekniikkaa

Urkujen alla oleva vastalaskospalje toimii varastona. Sen alapinnassa on kaksi kiilan muotoista syöttöpaljetta, joiden ehjät ja käyttökunnossa olevat polkimet ovat takaseinän alaosassa. Paineilma kulkee laskostettua kanavaa myöten varastopalkeen kannesta rekisterilaatikkoon, jonka pohjassa on kaksi tasaajaa.

Ilmalaatikot ovat äänikertakanavatyyppiä, ja ne toimivat pneumaattisesti. Jokaisen osaston vekselit ovat erilaiset, mikä on merkki tämän tärkeän yksityiskohdan monimuotoisesta kehittymisestä 1910-luvulla useitten välivaiheitten kautta kohti käyttöön jäänyttä, lopullista muotoa.

Soittopöydässä on kaksi selluloidilla ja eebenpuulla päällystettyä koskettimistoa, joiden yläpuolella ovat koverat rekisterivipat yhdessä rivissä. Ensimmäisen sormion alapuolisessa listassa ovat kiinteitten ryhmittimien painonapit.

Musiikillisia ominaisuuksia

Urkujen kosketus on kevyt, ja pneumatiikka toimii nopeasti. Ensimmäisen sormion kertaamaton Rauschquint oli urkujen rakennusaikaan jo vakiintunut äänikerta. Toisen sormion Salicet on Oktavan diminutiivi, joka kirkastaa oman sormionsa rekisteröintejä luonteenomaisella tavalla. Voix celesten rekisterivippa avaa myös Aeolinen. Konsertflöjtin ylähuuli on viistetty sisäpuolelta. Urkujen sointi on voimakas, intensiivinen ja erotteleva.

Dispositio