Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

in english

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Vammala (Pirkanmaa)

Karkun kirkko

  • Kangasalan Urkutehdas 1913
  • 12 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
  • pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Karkun 1913 valmistuneen harmaakivikirkon suunnitteli Oiva Kallio. Sisätiloiltaan kolmilaivaisen kirkon alttaripäädystä ulkonee puolipyöreä apsidi. Sakaristo on apsidin ensimmäisessä kerroksessa, ja urut ovat saaneet sijansa apsidin toisessa kerroksessa alttarin yläpuolella. Urut valmistuivat kirkon kanssa samana vuonna, ja ovat säilyneet soinnillisesti ja teknisesti muuttamattomina lukuun ottamatta puhaltimen lisäämistä.

Karkun urkufasadin uutuutena ovat vapaina seisovat fasadipillit. Tämä muotoiluperiaate tuli juuri tuohon aikaan vahvasti esiin. Kangasalan rakentamolla oli tapahtunut sukupolvenvaihdos, ja varmaan myös Karkun kirkon arkkitehdillä, Oiva Kalliolla on ollut osuutensa fasadin muotoilussa.

Fasadi ja rakenne

Julkisivun vapaasti seisovat sinkkipillit on porrastettu syvyyssuunnassa kahteen tasoon. Pieni keskikenttä on mykkä, mutta laitaturellien pillit yhdessä suurimpien kanssa ovat soivia. Muutamien fasadipillien huulia on korostettu, ja keskikentän pillien rungon yläpään lähellä on messinkinen koristerengas. Sommittelu on elävä, tasapainoinen ja rauhallinen.

Kokoaskelisesti jaetut ilmalaatikot on järjestetty peräkkäin. Fasadin takana on I sormion ilmalaatikko, sitten II sormion paisutuskaappi, ja takimmaisena jalkion laatikko. Suuri vastalaskospalje on urkujen alla, ja sen pohjassa on kaksi syöttöpaljetta, joiden polkimet ovat käyttökunnossa.

Tekniikkaa

Sormioitten ilmalaatikot on rakennettu ajan käytännön mukaisesti, mutta jalkion ilmalaatikon eräät tekniset ratkaisut tulivat säännölliseen käyttöön vasta myöhemmin. Kyseessä näyttävät olevan ensimmäiset kokeilut.

Soittopöytä on urkujen edessä ja soittaja istuu kasvot kirkkoon päin. Soittopöydän muotoilu poikkeaa edeltävän ajan pöydistä. Sivuposkiin on tullut pyöreä muotoilu, ja päytö on kokonaisuudessaan aikaisempia hieman korkeampi. Sormiokoskettimet on päällystetty selluloidilla ja eebenpuulla. Jalkiokoskettimisto on uusittu.

Musiikillisia ominaisuuksia

Perinteisten kuoroäänikertojen määrä väheni vuosisadan vaihteen tienolla, mutta sijaan tuli uusia, perinteisistä poikkeavia kuoroääänikertoja. Karkun urkujen ensimmäisellä sormiolla on Rauschquint 2x. Urkujen korkea ilmanpaine (103 mm/vp) on antanut mahdollisuuden äänittää voimakkaasti ja saavuttaa karakteristinen sointi. Kirkon oivallisessa akustiikassa urut soivat pienestä koostaan huolimatta suurten urkujen tapaan. Äänenvärit ovat teräviä, mutta eivät missään mielessä aggressiivisia. Suuret huiluäänikerrat täyteläisine sointeineen leventävät kokonaisuutta. Sointi assosioi elävästi harmoniin, joka urkujen rakennusaikaan oli tullut Suomessa jo laajaan käyttöön. Dispositiotekniikan ja soinnin jyrkkä muuttuminen Bror Axel Thulén ajoista on uuden johtajan, Martti Tulenheimon ansiota.

 

Dispositio:

I C-f3

II C-f3

Jalk.C-d1

Borduna 16

Geig.principal 8

Subbass 16

Principal 8

Dubbelflöjt 8

Konsertflöjt 8

Aeoline 8

I-Ped

Gamba 8

Voix celeste 8

II-Ped

Oktave 4

Salicet 4

Rauschq. 2 2/3

II-I

I 4

II-I 16

II sormio paisutuskaapissa