Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Eno (Pohjois-Karjala)

Kirkko

  • Kangasalan Urkutehdas 1912
  • 18 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
  • pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Enon kirkon piirustukset laadittiin intendentinkonttorissa 1813 ja kirkko valmistui viisi vuotta myöhemmin. Se on kahtamoinen, merkittävän kokoisilla kulmaulokkeilla varustettu ristikirkko. Urut rakensi Kangasalan Urkutehdas vuonna 1912. Vuonna 1951 tehtiin soittimen äänikertoihin uusien virtausten vaatimia muutoksia. Urut jäivät käyttämättömiksi kun eteläsakaraan, kirkon lattialle valmistui uusi soitin vuonna 1974.

Vanha ja verraten suuri soitin on ensimmäisiä Martti Tulenheimon johdolla valmistuneita urkuja. Sen saattaminen soitettavaan kuntoon olisi vaivan arvoinen asia.

Ulkoasu

Urut on sijoitettu pääoven yläpuoliselle lehterille. Ne on rakennettu kohtalaisen väljästi ja sijoitettu symmetrisesti. Sormiopillistöt ovat keskellä peräkkäin, ensimmäinen sormio fasadin takana ja toisen sormion paisutuskaappi sen ja huoltotilan jälkeen. Jalkion pienet ilmalaatikot on sijoitettu symmetrisesti molemmille sivustoille. Urkukaapin sivu- ja takaseinät ovat paneliseiniä.

Fasadin sinkkipillit seisovat vapaina yksinkertaisen, kehyksiin rakennetun alusrakenteen päällä. Pyörökaarisen keskikentän keskustaa on korostettu kolmella erityisen laajalla pillillä. Keskikentän molemmin puolin ovat pienemmät kolmiopäätteiset kentät ja reunoilla on vielä epäsymmetriset reunakentät. Fasadipillien ympärillä on ollut metallista pakotetut vyöt, mutta ne ovat jossain vaiheessa hävinneet. Niiden jäljet voi kuitenkin vielä havaita pilleissä. Fasadin keskimmäisen kentän pillit soivat.

Tekniikkaa

Ilmalaatikot ovat Bror Axel Thulén kehittämiä pneumaattisia äänikertakanavalaatikoita. Koneisto toimii putkipneumaattisen periaatteen mukaisesti. Soittopöytä on lehterin kaiteen lähellä verraten kaukana itse soittimesta. Soittaja istuu kirkkoon päin. Koskettimistot on päällystetty selluloidilla ja eebenpuulla. Rekisterikoskettimet ovat loivasti kaarevia vippoja, joiden keskelle on kiinnitetty porsliinikilpi. Kilpien väri vaihtelee sen mukaan, mihin osastoon kukin äänikerta kuuluu. Kombinaation pienet sorvatut nappulat on sijoitettu vippojen yläpuolelle. Huomiota kiinnittää se, että jalkapilkun sijasta on suomenkielinen lyhenne ”jalk” ja kuoroäänikerran kilvessä lukee ”3-5 kuoroa”. Mainittakoon, että 1913 valmistuneissa Oriveden uruissa oli kaikkien äänikertojen nimet suomennettu kansainvälisten nimimuotojen ohella.

Urut ovat soittokunnottomat.

 

 Alkuperäinen dispositio

I sormio C-f3

II sormio C-f3

Jalkio C-d1

Bordun 16jalk

Liebl.gedackt 16jalk

Violonbass 16jalk

Principal 8jalk

Geig.principal 8jalk

Subbass 16jalk

Konsertflöjt 8jalk

Salicional 8jalk

Principal 8jalk

Gedackt 8jalk

Hohlflöjt 8jalk

Gamba 8jalk

Aeoline 8jalk

Oktava 4jalk

Voix celeste 8jalk

Flöjt 4jalk

Gambetti 4jalk

Kornett 3-5kuoroa

II-I unisono, I-Ped, II-Ped, I super, II-I sub, II-I super, II super,

mezzoforte forte tutti

Yksi kombinaatio

Yleispaisutin ja sen sulkija

Automaattinen jalkiovaihtaja

Nykyinen dispositio (1951)

I sormio C-f3

II sormio C-f3

Jalkio C-d1

Bordun 16 jalk

Rohrflöte 8

Violonbass 16 jalk

Principal 8 jalk

Salicional 8 jalk

Subbass 16 jalk

Konsertflöte 8 jalk

Aeoline 8 jalk

Principal 8 jalk

Oktava 4 jalk

Voix celeste 8 jalk

Flöjt 4 jalk

Principal 4’

Blockflöte 2

Quintaden 2

Kornett 3-5 kuoroa

Scharf 3fach 1’

Oboe 8