Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Ruots.normaalilyseo

• Thulé, Bror Axel 1911
• 6 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
• pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Bror Axel Thulé rakensi vuonna 1881 Helsingin ruotsalaiseen normaalilyseoon 5-äänikertaiset mekaaniset urut, jotka kolmekymmentä vuotta myöhemmin, 1908, uudistettiin 6-äänikertaisiksi. Urkukaapin etu- ja sivuseinät säilyivät, mutta takaseinä uusittiin kolmijakoiseksi, jotta saatiin tilaa Subbasson pilleille.

Uudistuksen yhteydessä viisi vanhaa pilliriviä käytettiin uudelleen ja niiden lisäksi rakennettiin kaksi uutta. Koneisto muuttui pneumaattiseksi, jolloin ilmalaatikko ja soittopöytä jouduttiin uusimaan. Urkujen opusnumero on 226, mikä kertoo sen olevan viimeinen Bror Axel Thulén nimissä esiintyvä soitin. Urut on korjattu viimeksi 1990-luvulla, jolloin lisättiin puhallin. Urkujen eteen on sijoitettu erillinen pulpetti.

Ulkoasu

Urut sijaitsevat juhlasalin estradin keskellä. Soittopöytä on vasemmassa sivuseinässä, ja urkujen takana on tila polkijalle.

Julkisivu on kolmijakoinen. Keskimmäinen, pyörökaarinen kenttä on suurin, ja sen molemmin puolin on tasapäätteiset, pienemmät kentät. Fasadin yllä on palmetteja, ja kaapin sileät seinälevyt on koristeltu reunoja kiertävillä ohuilla, tummasta puusta tehdyillä viivoituksilla, joiden muoto toistaa salin arkkitehtuurin yksityiskohtia. Kaappi on tehty kirsikkapuuta jäljitteleväksi värjätystä koivusta.

Tekniikkaa

Uruissa on vastalaskoksin varustettu varastopalje ja sen alapinnassa kaksi kiilan muotoista syöttöpaljetta. Urkujen takaseinästä tulee ulos tukeva akseli, johon on kiinnitetty poikittainen lankku, keinulaudan tapainen. Polkija painaa lankun kumpaakin päätä vuorotellen.

Urkujen ainoa ilmalaatikko on Bror Axel Thulén tavallista pneumaattista äänikertakanavatyyppiä. Sen etureunalla on ensimmäisen sormion, ja takareunalla toisen sormion sekä jalkion äänikerrat. Soittopöydässä on kaksi selluloidilla ja eebenpuulla päällystettyä sormiokoskettimistoa. Ylemmän sormion yläpuolella on koverat rekisterivipat, joiden keskikohtaan porsliiniset nimikilvet on kiinnitetty.

Musiikillisia ominaisuuksia

Ensimmäisellä sormiolla on iso, fasadiin osittain sijoitettu Principal sekä suuri huilu, joiden muodostamaa pohjaa yläoktaavia soiva huilu kirkastaa. Toisella sormiolla on välttämättömät viuluäänikerta ja iso huilu. Vähäisillä äänikerroilla saadaan aikaan tukeva kokonaissointi sekä riittävä määrä sointisävyjä, joiden äänenvoimaa on mahdollista vaihdella laajoissa rajoissa.

Urkujen sointi on heleä ja kirkas, mikä myös kertoo, että pillit ovat pääasiassa 1880-luvun tuotetta.

 Dispositio