SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA Suomen urkuhistoria Urkujenrakentajia
Vårdö (Ahvenanmaa)Bönehuset - Rossander, Karl Anders 1910
- 4 äänikertaa, 1 sormio ja liitejalkio
- pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta
Vårdön Rukoushuoneen rakentaminen Ahvenanmaalla aloitettiin laivanvarustaja G.V. Mattssonin lahjoituksen turvin 1915. Neljä vuotta myöhemmin valmistuneen, arkkitehtonisesti arvokkaan talon rakennusmestarina toimi E.A. Mattsson.
Vuonna 1919 taloon ostettiin Karl Anders Rossanderin itselleen jo useita vuosia aikaisemmin rakentamat pneumaattiset, yksisormioiset urut. Tämä rakentajansa ainoa urkusoitin on välttynyt kaikilta muutoksilta, mutta on nykyisin soittokunnoton.
Rossanderin on täytynyt olla yhteistyössä ammattirakentajan kanssa. Tämä kumppani on ehkä ollut Zachariassen, mihin viittaavat metallipillien rakenne, fasadipillien viritysslitsin muoto ja kyseiselle rakentajalle luonteenomaiset rekisterikoskettimet.
Ulkoasu
Urut sijaitsevat salin vasemmassa etukulmassa korokkeella saarnatuolin vieressä. Soittaja istuu kasvot soittimeensa päin. Hänen edessään on urkujen fasadi ja sen takana kaikki sisäpillit kahteen osaan jaetun ilmalaatikon päällä. Laatikon alla on paljejärjestelmä, jonka poljin on urkujen takaseinän oikeassa kulmassa.
Julkisivussa on kolme tasapäätteistä kenttää, joista keskimmäinen on suurin. Kenttiä rajaavia yksinkertaisia pilareita yhdistää vähäeleinen yläpalkisto, johon liittyy veistoskoristelua. Ohut, keelattu lista pilarien yläpäitten lähellä jäsentää kokonaisuutta. Kevyt urkukaappi on kehysrakenteinen. Urut liittyvät ulkoasultaan selkeästi 1800-luvun perinteeseen.
Tekniikkaa
Ilmalaatikko on äänikertakanavatyyppinen. Yhtä kosketinta vastaavat soittoventtiilit on yhdistetty laatikon ulkopuolisella listalla, jota melko suuri venttiilipalje nostaa. Konstruktio on ainutlaatuinen ja omaperäinen. Myöhemmin lisätyltä ja ympäristöön sopimattomalta vaikuttava vekselilista on kangasalalaista 1910-luvun jälkipuoliskon tyyppiä.
Soittopöytä toimii pneumaattisesti. Koskettimisto on päällystetty selluloidilla ja eebenpuulla, ja sen yläpuolella on Zachariassen-tyyppiset, kaksilohkoiset rekisterikoskettimet. Kaikki äänikerrat näyttävät jaetun basso-diskanttipuoliskoihin. Kaksi nappulaparia on kokonaan vailla nimiä.
Musiikillisia ominaisuuksia
Principal 4’:n pillit ovat metallia, suurimmat niistä fasadissa. Kaikki muut pillit ovat puuta. Ne soivat niihin puhaltaessa kohtalaisen voimakkaasti. Tämä sopii yhteen sen tiedon kanssa, että uruissa on ollut voimakas ääni, jota ohikulkevat ihmiset ovat kuunnelleet silloin, kun urut olivat vielä rakentajansa kodissa.
Dispositio
Sormio C-f3 |
|
|
Principal 8’ | | |
Bordun 8’ | | |
Gamba 8’ | | |
Principal 4’ | | |
| | |
Yläoktaavikoppeli | | |
Calcant | | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
Jalkio C-c1 |
|
|
koppeli sormioon | | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
Lisätietoja
Eva-Helena Hansen, Åländska Orgelbyggare och Orglar de skapat, MuK tutkintoon kuuluva kirjallinen työ, Sibelius-Akatemia 1993.
|