Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Velkua (Varsinais-Suomi)

Kirkko

Velkuan puukirkko rakennettiin vuonna 1793. Suorakaiteen muotoiseen runkohuoneeseen liittyy eteläsivulla asehuone, pohjoisessa sakaristo ja länsipäädyssä nuorempi eteinen. Kirkon sisäkatteena on puinen tynnyriholvi. Jens Alexander Zachariassen rakensi kirkkoon vuonna 1910 urut, jotka aluksi sijoitettiin parvelle. Kun parvi kirkon korjauksen yhteydessä poistettiin, urut siirrettiin kirkon lattialle rakennetulle korokkeelle. Urut ovat säilyneet tärkeimmiltä osiltaan muuttamattomina.

Ulkoasu

Noin metrin korkuinen koroke kantaa urut ja niiden edessä olevan soittopöydän. Ensimmäisen sormion pillistö on heti fasadin takana, sen takana on toisen sormion paisutuskaappi ja takimmaisena jalkion ainoa äänikerta. Viritystilaa ei urkujen sisällä ole, vaan huolto tapahtuu sivuseinien yläosan luukkujen kautta.

Julkisivu muodostuu kolmesta pilarien erottelemasta kentästä, joihin kuhunkin on pillit ryhmitelty A:n muotoon symmetrisesti. Pillien etupuolella on vaakasuora, koristeltu palkki, joka yhdistää pillejä ja pilareita sommittelullisesti. Fasadin alaosa on profiloitu nikkarityylisillä kehyksillä, kun taas urkujen sivuseinät ovat yksinkertaisia kehysrakenteita. Julkisivu on käytännössä samanlainen kuin Kökarin urkujen fasadi vuodelta 1911.

Tekniikkaa

Urkukaapin lattialla on vastalaskostyyppinen varasto, jonka pohjassa on kaksi syöttöpaljetta. Polkimet on poistettu, joten urkuja soitettaessa käytetään puhallinta.

Äänikertakanavatyyppisten ilmalaatikoitten toiminta on pneumaattinen, mutta soittokoneisto tulee mekaanisena laatikon reunassa olevaan vekseliin saakka. Hallinta on pneumaattinen.

Soittopöytä on urkujen edessä, ja soittaja istuu kirkkoon päin kääntyneenä. Sormiokoskettimet on päällystetty selluloidilla ja eebenpuulla. Rekisterikoskettimet ovat toisen sormion yläpuolella yhdessä rivissä. Mekaaniset koppelimekanismit ovat samanlaisia, kuin jo 1870-luvun Zachariassen-uruissa. Vain hallinnan lyijyputket paljastavat, että kyseessä on myöhemmin rakennettu soitin.

Musiikillisia ominaisuuksia

Soittokoneiston mekaaninen toiminta antaa kosketukselle leimansa, vaikka tarkkaavainen soittaja huomaakin laatikoitten pneumatiikan. Pillit ovat myöhäistä Zachariassenia, sillä niiden huulet ja suuaukon reunat poikkeavat rakentajan varhaisemmista pilleistä.

1900-luvun alun pienet dispositiot ovat mielenkiintoisia esimerkkejä siitä, miten monella eri tavalla kokonaissoinnin ja voimakkuudeltaan vaihtelevien rekisteröintien ongelma voidaan ratkaista. Velkuan uruissa ei ole lainkaan nelijalkaista Oktavaa, ja toisella sormiolla on ainoana oktaaviäänikertana huilu (rekisteritapissa on tosin vieras kilpi virheellisine nimineen). Vaatimattoman näköinen äänikertavalikoima venyy yllättävän pitkälle, kunhan urkuri malttaa tehdä rohkeita kokeiluja.

 

Dispositio

I sormio C-f3

II sormio C-f3

Jalkio C-d1

Principal 8'

Salicional 8'

Subbass 16'

Gedackt 8'

Fleut 4'

I-Ped

Viola di Gamba 8'

II-Ped

II-I

I 4’

Fortissimo

II sormio paisutuskaapissa, jonka luukkuja käytetään hakapolkimella.