Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Littoisten tehtaankirkko

• Thulé, Bror Axel 1910
• 6 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
• pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Littoisten Verkatehtaan henkilökunnalle rakennettiin 1890-luvulla kirjasto- ja lukusali, joka vuonna 1910 muutettiin kirkoksi. Muodoiltaan yksinkertaisen rakennuksen päädyssä on pieni eteinen, ja toisessa päädyssä myöhemmin lisätty sakaristo.

Muutostyön yhteydessä Bror Axel Thulé rakensi kirkkoon vuonna 1910 urut, jotka ovat säilyneet täysin muuttamattomina, edes puhallinta ei ole niihin koskaan lisätty. Ne ovatkin ainoat pelkästään polkemalla toimivat pneumaattiset urut maassamme. Urut ovat merkittävät paitsi teknisistä, myös soinnillisista syistä.

Ulkoasu

Urut on sijoitettu kirkon etuosaan, alttarin oikealle puolelle. Varsin tiiviisti rakennetun soittimen sormiopillistöt ja jalkion ainoa äänikerta on aseteltu peräkkäin. Koska dispositioon ei kuulu kieliäänikertaa, on urkujen sisäiset huoltotilat jätetty pois. Ilmalaatikoitten alla ovat suuret palkeet, ja polkimet ovat ahtaassa tilassa urkujen takaseinän ja kirkon seinän välissä.

Julkisivun suurin, pyörökaarinen kenttä on saanut tasapäätteen, jonka yllä on pieni harppu. Reunakentät ovat matalampia ja niissä on tasapäätteet. Uritetut pilarit rajaavat pillikenttiä, ja kaksi pientä maljakkoa koristaa fasadin yläkulmia. Fasadipillit ovat sinkkiä, ja ne kaikki soivat, mikä on harvinaista. Julkisivun alaosa on tehty kehyksiin, mutta taka- ja sivuseinät on paneloitu. Koristeet on kullattu, ja urkukaapin pinta on valkoinen.

Tekniikkaa

Uruissa on pneumaattiset, äänikertakanavatyyppiset ilmalaatikot, ja koneisto on kokonaan pneumaattinen. Urkujen edessä olevassa soittopöydässä on kaksi selluloidi- ja eebenpuupäällysteistä sormiota, joiden yläpuolelle rekisterikoskettimet on asetettu kaarevina vippoina. Rakentajan signeeraus on metalliupotuksena rekisterivippojen yllä.

Musiikillisia ominaisuuksia

Lyhyt pneumatiikka toimii nopeasti, joten soittaminen on helppoa. Pienestä äänikertamäärästä huolimatta uruissa on myös vaakapolkimella toimiva yleispaisutin. Soinnillisena runkona on normaalikorkuinen Principal, ja sitä on täydentämässä suuri huilu sekä oktaavia korkeammalta soiva pieni huilu. Toisella sormiolla on vain huojuva äänikertapari. Koppeleitten avulla saadaan kokonaissointiin riittävästi voimaa ja leveyttä.

 Dispositio