in english

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Ilmajoen museo

• Thulé, Bror Axel 1908
• 1 äänikerta, 1 sormio, ei jalkiota
• pneumaattinen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Ilmajoen kotiseutumuseossa on pienet urut, jotka ovat olleet rovastin rouva Virkkusen hallussa. Kyseisen soittimen täsmällinen historia ei ole tiedossa, mutta soitin on epäilemättä Bror Axel Thulén rakentama. Tähän viittaavat ennen kaikkea soittimen suunnittelu ja käsiala. Päätelmää tukee se, että Ilmajoen rovastin, Paavo Virkkusen puoliso, Katri Virkkunen, oli Bror Axel Thulén tytär.

B.A. Thulén teosluettelossa on vain yksi soitin, joka voi olla tämä yksilö. Thulé on rakentanut vuonna 1908 lainaurut omaan käyttöön. Tämä soitin lienee myöhemmin siirtynyt Virkkusten kotiin.

Ulkoasu ja tekniikkaa

Urut ovat tyypiltään koulu-urut, sellaisiksi varsin kookkaat. Yläosan kantta voidaan avata polvipaisuttimella, ja urkujen alaosassa kaksi reilun kokoista poljinta, jotka käyttävät kiilan muotoisia syöttöpalkeita ja niiden päällä olevaa paralleelia varastoa. Soittokoneisto on pneumaattinen, yksi harvoista lajissaan koulu-uruissa. Koskettimiston takana on päästävällä paineella toimiva venttiilirivi, ja kunkin pillin alla on oma soittoventtiili. Ylä- ja alaoktaavikoppelit toimivat mekaanisesti. Soitin on tehty erittäin siististi, ja se on säilynyt hyväkuntoisena. Koivukaappi on värjätty ruskeaksi ja lakattu.

Musiikillisia ominaisuuksia

Pneumaattinen koneisto tekee kosketuksesta kevyen. Urkujen ainoa äänikerta on Principal 8’. On makuasia haluaako sitä nimittää Geigenprincipaliksi, onhan se melko ahdas mensuuriltaan. Sointi on muhkea ja leveä.

Dispositio