in english

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Kirkko

• Thulé, Bror Axel 1908
• 25 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
• pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Luumäen sisäviisteisen, empiretyylisen ristikirkon piirustukset laadittiin Intendentinkonttorissa. Kirkko valmistui 1845. Kirkon Thulé-urut valmistuivat 1908, ja ne ovat varsin suuret, 25-äänikertaiset. Urut ovat säilyneet puhaltimen lisäämistä lukuun ottamatta muuttamattomina. Niiden merkitys on jo suuruutensa vuoksi huomattava maamme urkuhistoriassa. Luumäen urut ovat oiva esimerkki Bror Axel Thulén taidoista ja osaamisesta.

Fasadi ja rakenne

Urkujen klassistyylisessä julkisivussa on viisi kenttää, joista keskimmäistä ja reunimmaisia on korostettu voimakkailla päätteillä ja uritetuilla joonialaispylväillä. Keskikenttä päättyy kolmioon, jonka huipussa on risti, reunakentät puolestaan ovat tasapäätteiset harppukoristein. Mainittujen kenttien väliin on sijoitettu matalat välikentät. Fasadipillien alapuolella oleva vaakasuora lista on rikasmuotoinen ja leveä. Fasadin rakenteet on maalattu valkoisiksi ja koristeet on kullattu.

Urkujen elementit on sijoitettu peräkkäin: välittömästi fasadin takana on I sormion ilmalaatikko, sen takana on ensin viritystila ja sitten II sormion paisutuskaappi. Jalkio on takimmaisena. Urkujen alla on suuri vastalaskospalje, josta ilmakanavat johtavat ilmaa suoraan ilmalaatikoihin.

Tekniikka

Ilmalaatikot ovat B.A. Thulén kehittämiä pneumaattisesti toimivia äänikertakanavalaatikoita, joiden rakenteet olivat kehittyneet 1800-luvun lopulta lähes siihen muotoon, millaisina niitä käytettiin 1960-luvulle saakka.

Soittopöytä on urkujen edessä ja soittaja istuu selin soittimeensa. Rekisterikoskettimet ovat vippoina sormiokoskettimistojen yllä, ja niiden yläpuolella ovat vapaan ryhmittimen pienet nupit. Yleispaisutin on polkimena paisutuspolkimen vieressä. Koneisto on pneumaattinen. Ohuet lyijyputket johtavat soittajan käskyt paineilman avulla pieniin vekseli- ja venttiilipalkeisiin.

Musiikillisia ominaisuuksia

Luumäen uruissa on pneumaattinen koneisto. Se on kevyt ja helppokäyttöinen. Pieni myöhästyminen ei totuttelun jälkeen ole haitallista. Pneumaattinen koneisto oli aikanaan huippusaavutus, sillä ajan musiikki ei edellyttänyt hienovireistä artikulaatiota.

Luumäen urut kuuluvat B.A.Thulén myöhäisiin tuotteisiin. Niissä on kuitenkin näkyvissä vielä 1800-luvun lopun perinne. Ensimmäisellä sormiolla on suuria ja voimakkaita äänikertoja. Toisella sormiolla niitä vastaavat samantyyppiset, mutta kapeammin mensuroidut äänikerraat. Tällaisia pareja voidaan luetella useita: Borduna/Gedacht piano, Principal/Geigenprincipal, Hohlflöjt/Liebl.Gedacht, Octava/Gambetti, Trompete/Oboe. Näennäisestä toistamisesta huolimatta toinen sormio ei ole pelkästään ensimmäisen diminutiivi, vaan kumpikin sormio hahmottuu itsenäiseksi instrumentiksi, jotka tosin profiloituvat eri tavalla kuin klassisessa urkujenrakennuksessa. Ylipuhaltavia äänikertoja on vain yksi. Hiljainen, huojuva äänikertapari Aeoline/Voix celeste toisella sormiolla on myöhäisen romantiikan varuste. Normaalitason (8’) moninkertaisuus viestittää, että rakentaja on pyrkinyt hienostuneeseen sointivärien muunteluun ja äänenvoiman joustavaan ja portaattomaan vaihteluun.

Sointi on voimakas, tumma ja kantava. Automaattinen jalkiovaihtaja kytkee pois koppelin I-Ped, kun soittaja siirtyy soittamaan toiselta sormiolta.

Dispositio: