Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Parikkala (Etelä-Karjala)

Kirkko

  • Thulé, Bror Axel 1908
  • 30 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
  • pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Parikkalan kaksoisristikirkko rakennettiin 1813-1817, mutta vihittiin käyttöönsä vasta 1840. Kirkon sisäkatteena on sakaroissa kulmikkaat puuholvit ja keskustassa kupu. Ikkunat ovat kahdessa kerroksessa.

Urut rakensi Bror Axel Thulé vuonna 1908; aikana, jolloin soitinkohtaiset äänikertamäärät olivat kasvussa. Niinpä Parikkalankin uruissa on peräti 30 äänikertaa kahdelle sormiolle ja jalkiolle jaettuina. Oy Kangasalan Urkutehdas Ab teki urkuihin muutoksia vuonna 1971 ns. kohennuksen nimissä. Vuonna 1998 Sotkamon Urkurakentajat Oy korjasi urut teknisesti alkuperäiseen asuun, mutta dispositiomuutoksia ei palautettu. Parikkalan urut ovat hieno esimerkki aikansa urkujenrakennustaidosta, vaikka muutokset häiritsevätkin kokonaisuutta.

Ulkoasu

Urut sijaitsevat pääoven yläpuolisella parvella, ja ne on sijoitettu ajalleen tyypillisesti peräkkäin. Fasadin takana on ensimmäisen sormion ilmalaatikko, huoltotilan takana paisutuskaappi ja takimmaisena jalkion ilmalaatikko. Suuret palkeet on rakennettu ilmalaatikoitten alle.

Klassistyylinen julkisivu on viisijakoinen. Keskellä on pyörökaarinen, voimakkaaseen päätteeseen huipentuva kenttä, jossa korkeimmalla kohdalla on risti. Reunakentissä on tasapäätteet ja niiden yllä harppu. Välikentät ovat kaksikerroksiset. Kenttiä erottavat uritetut joonialaispylväät ja pyörökaarissa on lakikiven tapainen koriste. Fasadi on melko korkea, siinä on suurikokoiset puuosat, ja sen alaosankin täytepeilejä on koristeltu listoituksin. Fasadi on valkoinen ja koristeet on kullattu.

Tekniikkaa

Ilmalaatikot ovat Bror Axel Thulén kehittämiä pneumaattisia äänikertakanavalaatikoita, joiden vekseleitä käyttävät pienet palkeet. Ilmalaatikoitten alla on suuri vastalaskospalje varastona. Sen alapinnassa on kaksi syöttöpaljetta, joita on alun perin käytelty polkimin. Urkuihin on lisätty puhallin, ja sitä käytetään normaalitilanteissa.

Soittopöytä on urkujen edessä keskellä, ja soittaja istuu kasvot kirkkoon päin. Sormiot on päällystetty selluloidilla ja eebenpuulla. Rekisterikoskettimet ovat vippoja, joita alapäästä painamalla äänikerta avautuu ja yläpäästä painamalla sulkeutuu. Soittopöydässä on yksi vapaa kombinaatio sekä automaattinen jalkionvaihtaja. Viimeksi mainittu vaihtaa jalkion rekisteröinnin sen mukaan kummalta sormiolta urkuri soittaa. Soittopöydän pneumaattiset koppelilaitteet ovat erikoislaatuiset. Niitä varmaan täytyisi pitää prototyypin luonteisina. Koppelien rakenteet ja säätömahdollisuudet kehittyivät vielä seuraavan vuosikymmenen alussa, ennen kuin saavuttivat lopulliset muotonsa.

Koneisto toimii lyijyputkissa virtaavan paineilman avulla, jonka paine on otettu alun alkaen varastopalkeesta. Puhaltimen lisäämisen yhteydessä on soittopöytään ohjattu korkeampi paine suoraan puhaltimesta, jolloin pöydän toiminnot ovat tulleet nopeammiksi ja varmemmiksi.

Musiikillisia ominaisuuksia

Äänikertojen mensurointi ja pillien tekotavat ovat Bror Axel Thulén myöhäisajalle luonteenomaisia. Mensuurit eivät ole töpferiläisiä vakiomensuureita, vaan niissä on säilynyt Anders Thulélta periytyvien, jatkuvasti muuttuvien mensuurien piirteitä. Yhdessä yksinkertaisen ja selväpiirteisen äänitystavan kanssa on syntynyt tasapainoinen ja laulava sointi, joka korostaa ääriääniä, mutta ei ”unohda” myöskään väliäänten merkitystä.

Sormioilla oli alun perin poikkeuksellisen suuri määrä normaalikorkuisia, ja jalkiolla 16-jalkaisia huuliäänikertoja. Toisen sormion kieliäänikerta on harvinaisuus tämän ajan uruissa. Kaksinnukset lisäävät sointivärejä ja äänenvoiman eri asteita. Uruissa on lukuisia erilaisia säestys- ja soolorekisteröintejä, ja koko urkujen sointi on tukeva ja hyvin leveä. Jo mainitut muutokset ovat korvanneet matalia äänikertoja korkeammilla äänikerroilla. Sointi on 1970-luvun tapaan aikaisempaa kirkkaampi, mutta urkujen omin, tumma ja leveä sointi ei kuitenkaan ole kokonaan kadonnut.

 

Alkuperäinen dispositio

I sormio C-f3

II sormio C-f3

Jalkio C-d1

Borduna 16’

Gedacht piano 16’

Principal 16’

Principal 8’

Geig.principal 8’

Violon 16’

Hohlflöjt 8’

Gedacht 8’

Subbass 16’

Gamba 8’

Salicional 8’

- Gedacht 16’

Gemshorn 8’

Flöjt amabile 8’

Qvinta 10 2/3’

Quintatön 8’

Aeoline 8’

Principal 8’

Flöjt traverso 8’

Voix celeste 8’

Octava 4’

Octava 4’

Gambetti 4’

Bassun 16’

Flöjt 4’

Flöjt octaviante 4’

Kornett 3-5f

Flöjt piccolo 2’

Mezzoforte, Forte, Tutti

Mixtur 3f

Oboe 8’

Komb.1

Trompet 8’

I 4’, II-I 16’, II 16’

Autom.pedalin vaihtaja

II-I, I-Ped, II-Ped

IIs paisutuskaapissa

Yleispaisutin -kielet

Urkujen nykyinen dispositio (1971-)

I sormio C-f3

II sormio C-f3

Jalkio C-d1

Borduna 16’

Geig.principal 8’

Principal 16’

Principal 8’

Liebl.Gedacht 8’

Subbass 16’

Hohlflöjt 8’

Aeoline 8’

Qvinta 10 2/3’

Gamba 8’

Voix celeste 8’

Principal 8’

Flöjt traverso 8’

Flöjt octaviante 4’

Gemshorn 8’

Octava 4’

Quintaden 4’

Octava 4’

Flöjt 4’

Piccolo 2’

- Piccolo 2’

Quinte 2 2/3’

Spitzquinte 1 1/3’

Bassun 16’

Oktava 2’

Sesquialter 2 x

Mixtur 3 x

Scharf 3 x

Zimbel 3 x

Oboe 8’

Trompet 8’

Koppelit ja muut apulaitteet entisellään