Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Sibelius-Akatemia

• Thulé, Bror Axel 1906
• 10 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
• pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Bror Axel Thulé rakensi vuonna 1906 kymmenäänikertaiset, kaksisormioiset urut Helsingin kaupunkilähetyksen Betania-rukoushuoneeseen. Koska mainittu sali oli 1990-luvun alkupuolella siirtymässä muuhun käyttöön, urut purettiin. Soitin oli ollut käyttämättömänä jo pitkähkön ajan, kun Sibelius-Akatemia osti ne tarkoituksena korjata niistä harjoitusurut. Puhaltimen lisäämistä lukuun ottamatta ne olivat säilyneet muuttamattomina.

Ulkoasu

Urut on rakennettu peräkkäin siten, että fasadin takana on ensimmäisen sormion ilmalaatikko, sitten on toisen sormion paisutuskaappi ja takimmaisena jalkio. Puhallin on lisätty takaseinän taakse, ja samalla on polkimet otettu pois käytöstä. Soittopöytä on urkujen edessä, ja urkuri istuu selin soittimeensa.

Urkujen julkisivussa on kolme pyörökaarista pillikenttää, joilla on kullakin hammaslistan tapaisella koristeella viimeistelty tasapääte. Keskimmäinen kenttä on suurin, ja yksinkertaiset pilasterit sen molemmin puolin jäsentävät fasadia. Urkukaapin taka- ja sivuseinät on paneloitu.

Tekniikkaa

Ilmalaatikot ovat äänikertakanavatyyppiä ja ne toimivat pneumaattisesti. Laatikon reunassa oleva vekseli toimii pienellä palkeella, kun käyttövoimana on myöhemmissä ilmalaatikoissa ns. vekselipussi, joka on tehty kokonaan ohuesta nahasta.

Suuri varastopalje on sijoitettu ilmalaatikoitten alle. Palkeen alapinnassa on kaksi poljettavaa syöttöpaljetta. Ilmakanavat johtavat ilman rekisterikanavaan, johon on kiinnitetty tasaaja.

Urkujen koneisto ja myös soittopöytä toimivat pneumaattisesti. Koskettimistot on päällystetty selluloidilla ja eebenpuulla, ja rekisterikoskettimet ovat toisen sormion koskettimiston yläpuolella yhdessä rivissä.

 Dispositio