SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA Suomen urkuhistoria Urkujenrakentajia
Korpilahti (Keski-Suomi)Kirkko - Thulé, Bror Axel 1904
- 22 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
- pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta
Korpilahden kirkon piirustukset laadittiin Intendentinkonttorissa, ja kirkko valmistui 1826. Se on keskeisesti korostettu tasavartinen ristikirkko, jonka sisäkulmat on viistetty. Sakaroiden sisäkatteena on lautaholvit ja keskustassa kupu.
Urut Korpilahden kirkkoon rakensi Bror Axel Thulé vuonna 1904. Ne ovat säilyneet muutoksitta lukuun ottamatta tavanomaista puhaltimen lisäystä. Reino Ihalainen korjasi ne vuonna 1978. Korjaus tehtiin konservoimisen hengessä, ja se oli ensimmäisiä lajissaan.
Ulkoasu
Urut sijaitsevat kirkon pääoven yläpuolisella, väljällä parvella, ja niiden uusklassistyylinen fasadi on viisijakoinen. Keskimmäinen kenttä on pyörökaarinen, ja se päättyy kolmioon sekä sen yllä olevaan harppukoristeeseen. Reunakentissä on segmenttipääte. Fasadin yksityiskohtia on koristeltu runsaasti rikkain muotoaihein. Urkujen eri elementit ovat peräkkäin. Fasadin takana on ensimmäisen sormion ilmalaatikko, sen takana on huoltokäytävä ja sitten toisen sormion paisutuskaappi. Jalkio on takimmaisena. Urkukaappi on rakennettu yksinkertaisin kehysrakentein.
Tekniikkaa
Uruissa on suuri vastalaskospalje ja sen alla kaksi kiilan muotoista syöttöpaljetta. Koko uruilla on yhtenen ilmanpaine, mutta varastopalkeen kannesta lähtee kaksi pyöreää puukanavaa ilmalaatikon puolikkaitten välissä olevaan rekisterikanavaan. Toinen näistä syöttää ensimmäistä sormiota, ja toinen jalkiota sekä toista sormiota. Järjestely vahvistaa sitä, että ilmansyötön tasaisuutta pidettiin tarpeellisena asiana urkujen soinnin kvaliteetille.
Polkimet on asetettu virityskäytävän kohdalle. Polkija astuu sisään urkukaapin oikeassa sivuseinässä olevasta ovesta, ja jää työssään näkymättömiin. Vastakkaiselta puolelta nousevat tikkaat virityskakäytävälle.
Ilmalaatikot ovat tavanomaisia pneumaattisia äänikertakanavalaatikoita, joiden vekselit toimivat pikkupalkeilla. Soittopöytä on urkujen edessä ja urkuri istuu kirkkoon päin. Sormiokoskettimistot on päällystetty selluloidilla ja eebenpuulla. Rekisterivipat ovat ylemmän sormion yläpuolella. Koneisto ja soittopöydän koppelit toimivat pneumaattisesti.
Musiikillisia ominaisuuksia
Urkujen sointi on melko voimakas. Principalit soivat puhtaasti, vaikka niiden aluke suhahtaakin hieman. Huilut ovat kirkkaita, ja tukitut äänikerrat hyvin täyteläisiä. Suurimpienkin pillien ääntäminen on nopeaa, mikä johtuu korkeasta suuaukosta.
Ensimmäinen sormio on korostetusti urkujen soinnin sydän. Siihen kuuluu voimakkaita äänikertoja, joiden sointia yläoktaavikoppeli vielä vahvistaa. Toisen sormion dispositiossa voimakkain äänikerta on Geigenprincipal, muut ovat hiljaisia ja runollisia. Jalkio on varusteltu kaikenlaista bassosoittoa varten täydellisesti. Violoncello on oivallinen Subbasson täydentäjä.
Melodiakoppeli kytkee toiselta sormiolta soitetun satsin ylimmän äänen ensimmäiseen sormioon, jonne voidaan rekisteröidä haluttu sooloväri. Melodiakoppeli helpottaa triosoittoa, vaikka ei annakaan artikuloida sooloääntä.
Dispositio
I sormio C-f3 | II sormio C-f3 | Jalkio C-d1 |
Borduna 16 | Gedacht piano 16 | Principal 16 |
Principal 8 | Geig.principal 8 | Subbass 16 |
Gamba 8 | Liebl.gedacht 8 | Violoncelle 8 |
Flöjt major 8 | Aeoline 8 | Gedacht 8 |
Flöjt harmoniqve 8 | Voix celeste 8 | Octava 4 |
Octava 4 | Gambetti 4 | Bassun 16 |
Rörflöjt 4 | Flöjt octaviante 4 | |
Mixtur 3 kör | | |
Trompete 8 | | |
| | |
| | |
| | |
| | |
|
|
|
II-I, I-Ped, II-Ped | | |
I 4 | | |
mezzoforte, forte, tutti | | |
Vapaakombinaatio | | |
Melodiakoppeli | | |
II sormio paisutuskaapissa | | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
|