Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Joensuu (Pohjois-Karjala)

Kirkko

  • Thulé, Bror Axel 1904
  • 25 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
  • pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Joensuun kaupunginkirkko on Josef Stenbäckin suunnittelema. Se valmistui 1903 ja se on rakennettu peittämättömästä tiilestä. Kirkon sisätila jäsentyy kolmilaivaiseksi. Runkohuone on lyhyt, saarnakirkon tyyppinen.

Bror Axel Thulé rakensi vuonna 1904 kirkkoon urut, jotka saivat sijansa alttarin vasemmalla puolella olevalta parvelta saarnatuolin takaa. Tällainen sijoittelu on maassamme harvinainen.

Kun pääoven yläpuoliselle parvelle rakennettiin uudet urut 1969, Thulé-urut jätettiin paikalleen. Soittopöytä tosin irrotettiin ja vietiin vanhan urkukaapin sisään. Urkujen palkeet, ilmakanavat ja pneumatiikkaputket ovat hävinneet, ja urkujen sisätilasta on suorastaan tullut varasto, mutta ilmalaatikot ja pillit ovat paikallaan.

Urut ovat verraten suuret, ja vaikka niihin on tehty äänikertamuutoksia vuonna 1956, olisi niiden soittokuntoon saaminen arvokas asia.

Ulkoasu

Kirkon vasemman etupilarin rajaamaan nurkkaan sijoitetuilla uruilla on kaksi fasadia, yksi sivuseinän parvelle, ja toinen alttarille päin. Arkkitehti Stenbäck on piirtänyt molemmat julkisivut. Niissä on kirkon kanssa yhteisiä tyylipiirteitä ja yksityiskohtia. Alttarille päin oleva fasadi jäsentyy kolmeen osaan, joista keskimmäinen työntyy reunimmaisia ulommaksi. Keskiosan alaosa muodostuu kahdeksansakaraisesta ruusukkeesta ja yläosa viidestä pillikentästä, joiden yllä on uusgoottilaiset kolmiohuiput. Reunoilla on suuret pillikentät, joiden pillien yläpäät ovat vapaina.

Parvelle suuntautuva fasadi muodostuu yhdestä hyvin suuresta pillikentästä, jota molemmilla sivuilla kehystävät pienet ja matalat pillikentät. Fasadipillien ympärille on tehty koristeellisia vöitä. Kaikki fasadipillit ovat mykkiä kuvia. Niiden etupuolen tinahahmoa jäykistää takapinnassa oleva lauta.

Tekniikkaa

Ilmalaatikot ovat äänikertakanavalaatikoita, joiden vekselit avautuvat kapealla palkeella. Tyyppi on helppo tunnistaa yläpinnassa olevasta ohuesta vipasta, joka toimii virityskoskettimena. Vaaleanruskeasta koivusta tehdyn siron soittopöydän ulkoasun yksityiskohdat noudattavat fasadin muotokieltä.

Alkuperäisestä dispositiosta puuttuivat korkeat äänikerrat yhtä mixturia lukuun ottamatta. Normaalikorkuisia äänikertoja oli runsaasti. Niillä saatiin loputon määrä erilaisia sointivärejä sekä moniääniseen soittoon että sooloihin. Sormio-osastojen principalit oli porrastettu: ensimmäisen sormion voimakasta ja suurta Principalia vastasi toisella sormiolla hiljaisempi Geigenprincipal. Pääsormion ja jalkion vahvaa kuorokieltä vastassa on toisella sormiolla soolokieli, Oboe. Vastaavia dynaamisia porrastuksia voidaan löytää muidenkin äänikertatyyppien kohdalla.

Vuoden 1954 muutostyö on painottanut urkujenuudistuksen periaatteita. Urkuihin tuli useita korkeita äänikertoja, joilla pyrittiin samaan kirkkautta ja heleyttä liian paksuna ja raskaana pidettyyn sointiin.

 

 Alkuperäinen dispositio

I sormio C-f3

II sormio C-f3

Jalkio C-d1

Borduna 16

Gedacht piano 16

Principal 16

Principal 8

Geig.principal 8

Subbass 16

Gamba 8

Salicional 8

Principal 8

Hohlflöjt 8

Flöjt traversiere 8

Violoncello 8

Gemshorn 8

Aeoline 8

Gedacht 8

Flöjt harmoniqve 8

Gambetti 4

Octava 4

Octava 4

Flöjt octaviante 4

Bassun 16

Rörflöjt 4

Oboe 8

Mixtur 3f

Trompet 8

II-I, I-Ped, II-Ped

II sormio paisutuskaapissa

I 4’, II-I 16’

Yksi vapaa ryhmitin

mezzoforte, forte, fortissimo

Dispositio 1956

I sormio C-f3

II sormio C-f3

Jalkio C-d1

Gedackt 16

Bordun 8

Principal 16

Principal 8

Aeoline 8

Subbass 16

Traversflöte 8

Principal 4

Principal 8

Salicional 8

Querflöte 4

Gedackt 8

Oktave 4

Oktave 2

Oktave 4

Rohrflöte 4

Sifflöte 1 1/3

Hohlflöte 2

Gemshornquinte 2 2/3

Scharf 3f

Posaune 16

Flauto oktaviante 2

Oboe 8

Mixtur 3-4f

Trompete 8