Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Nokia (Pirkanmaa)

Suoniemen kirkko

  • Thulé, Bror Axel 1903
  • 12 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
  • pneumaattinen soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Suoniemen vuonna 1803 valmistuneen kirkon piirustukset laadittiin yli-intendentinvirastossa, ja kirkon rakennustöitä johti Siuron mylläri, virsirunoilija Gustaf Stenman. Sata vuotta myöhemmin kirkkoon hankittiin Bror Axel Thulélta urut, jotka edustavat myöhäistä romantiikkaa ja ovat säilyneet muuttamattomina lukuun ottamatta puhaltimen lisäämistä.

Ulkoasu ja rakenne

Urkujen julkisivu jakaantuu kolmeen kenttään, jotka ovat tasapäätteisiä ja keskenään lähes yhtä korkeita. Keskimmäisen kentän yllä on päätykolmio, jonka keskiössä on seppelekoriste. Laitakenttien yläpuolella olevaa friisiä koristavat Bror Axel Thulén fasadeille tyypilliset pienet ruusukkeet. Valkoisiksi maalatut pilarit ja palkit ovat voimakkaita ja tukevia, ja rikkaasti koristeltuja.

Urkujen ilmalaatikot on sijoitettu peräkkäin: fasadin takana on I sormion ilmalaatikko ja sen takana II sormio paisutuskaapissa. Jalkio on takimmaisena. Urkujen sisällä ei ole viritystiloja juuri ollenkaan, sillä virityshuolto on ajateltu tehtäväksi sivuseinissä olevien luukkujen kautta.

Ilmalaatikot ovat keskieurooppalaista tyyppiä, mikä on rakentajalle harvinaista, ehkä jopa ainutkertaista. Laatikoitten alla on suuri vastalaskospalje, jonka alapinnassa on kaksi polkimilla käyteltävää syöttöpaljetta.

Soittopöytä on urkujen edessä ja soittaja istuu kasvot kirkkoon päin. Koskettimistot on päällystetty ebenpuulla ja selluloidilla. Rekisterikoskettimet ovat puolestaan vippoja, ja kiinteät ryhmittimet pieniä painikkeita I sormion koskettimiston alapuolella.

Musiikillisia ominaisuuksia

Suoniemen urut jatkavat soinnillisessa mielessä pääosin 1800-luvun perinnettä, mutta dispositiosta ovat korkeat äänikerrat jo vähentyneet, ja hyvin hiljainen Aeoline on tullut mukaan. Ensimmäinen sormio on voimakas, ja se määrää urkujen äänen tukevuuden. Toinen sormio on hiljainen säestys- ja alkusoittosormio. Vaikka äänikertojen sointiväreillä on merkityksensä, urkujen tärkeä ominaisuus on mahdollisuus äänenvoiman portaattomaan vaihteluun. Melodiakoppeli on harvinaisuus: kun toiselta sormiolta soitetaan, se kytkee I sormion äänikerrat neliäänisen satsin ylimpään ääneen.

 

 Dispositio:

I C-f3

II C-f3

Jalk.C-d1

Borduna 16

Geig.principal 8

Subbas 16

Principal 8

Rörflöjt 8

Violoncelle 8

Hohlflöjt 8

Aeoline 8

I-Ped

Gamba 8

Gambetti 4

II-Ped

Octava 4

Mixtur 3f

II-I

Melodiakoppeli

II paisutuskaapissa

Kiinteät ryhmittimet:

MF, F, Tutti

Lisätietoja

Markku Mäkinen, Suoniemen kirkon urut, Organum 3/1996.