Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Juupajoki (Pirkanmaa)

Korkeakosken kirkko

  • Thulé, Bror Axel 1902
  • 1 äänikerta, 1 sormio, ei jalkiota
  • mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Bror Axel Thulé rakensi koulu-urut Korkeakosken kansakouluun vuonna 1902. Sittemmin urut on siirretty Korkeakosken kirkkoon. Jouko Pirkkanen ja Arno Pelto kunnostivat soittimen vuonna 1999.

Ulkoasu ja tekniikka

Urkujen kaappi on tehty koivusta, värjätty tumman ruskeaksi ja lakattu. Etuseinän yläreunassa on kapea luukku, jota voidaan polvipaisuttimella avata ja sulkea, ja näin säätää äänen voimakkuutta. Erikoisuutena on tähän luukkuun kultakirjaimin kirjattu teksti: 'Korkeakosken Kansakoulu'.

Urkujen koneisto on mekaaninen. Koskettimiston alla olevasta venttiilirivistä ilma johdetaan pienten ilmaputkien, konduktien avulla pilleihin, jotka ovat kolmella pillitukilla. Koppelit kytketään koskettimiston yläpuolella olevista nupeista. Urkujen alaosassa on palkeisto, johon kuuluu varastopalje, ja sen alapinnassa kaksi syöttöpaljetta, omansa kummallekin polkimelle.

Uruissa ollut puhallin puhalsi ilmaa pääpalkeeseen, jolloin polkimia ei voitu käyttää. Viime korjauksessa ilmansyöttö muutettiin niin, että soittaminen myös polkemalla on mahdollista. Urkujen ainoa äänikerta on Principal 8', jonka suuri oktaavi on puuta tukittuna. Pienestä c:stä lähtien pillit ovat metallia.

Musiikillisia ominaisuuksia

Principalin sointi on pehmeä ja laulava. Oktaavikoppeleilla voidaan sointiväriä vaihdella. Alaoktaavin yhdistämällä sointi on tumma ja tukeva, yläoktaavikoppelilla taas kirkas ja heleä. Molempia käyttämällä sointi kasvaa leveäksi ja voimakkaaksi.

 

Dispositio 

Sormio C-f3

Principal 8

Ylä- ja alaoktaavikoppelit

Polvipaisutin