Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Kuljun koulu

• Thulé, Bror Axel 1901
• 1 äänikerta, 1 sormio, ei jalkiota
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Bror Axel Thulé rakensi Lempäälän Kuljun kansakouluun urut vuonna 1901. Urut ovat rakenteeltaan hieman vanhahtavat rakennusajankohtaan nähden. Soitin on säilynyt alkuperäisellä omistajallaan, mutta se on siirretty uuteen koulurakennukseen. Urut ovat soittokunnossa, ja niihin on lisätty puhallin.

Ulkoasu ja tekniikkaa

Urkukaappi on ruskeaksi petsattua ja lakattua koivua, ja sen koristelu on vähäistä. Kaapissa alinna on kiilan muotoinen, vinoon asetettu varastopalje, jonka alapinnalla ollut syöttöpalje on puhaltimen lisäämisen yhteydessä poistettu. Poljinkin on poistettu ja sen aukko suljettu levyllä.

Selluloidilla päällystetyn koskettimiston alla on pieni ilmalaatikko, josta ilma johdetaan pahvikondukteilla pillitukkeihin ja edelleen pilleihin. Soittokoneisto on mekaaninen. Mitään rekisterikoneistoa ei tarvita, koska koppeleita ei ole.

Alimman oktaavin puupillit ovat urkujen takaseinällä, ja ne soivat taaksepäin. Pienen oktaavin c:stä lähtien pillit ovat metallia, ja ne on sijoitettu kahteen riviin puupillien etupuolelle. Muutamia metallipillejä on taivutettu, jotta kaappi on saatu matalammaksi.

Musiikillisia ominaisuuksia

Ainoa äänikerta voidaan nimetä Geigenprincipaliksi. Se soi kohtalaisen voimakkaasti ja ajalleen tyypillisesti. Pillit on viritetty ekspressioslitsillä. Musiikillinen muotoilu on mahdollista artikulaatiolla ja äänten lukumäärän vaihtelulla. Kaapin yläosan kansi voidaan tukea auki-asentoon pienellä vivulla, ja saada näin hieman vaihtelua äänivoimaan.

Dispositio