Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

in english

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Hankasalmi (Keski-Suomi)

Kirkko

Hankasalmen kirkko rakennettiin 1889-1892 Josef Stenbäckin suunnitelmien mukaan. Se on länsitornillinen pitkäkirkko, jonka sivuilla on runkohuonetta matalammat poikkisakarat. Rikkaasti koristeltuine yksityiskohtineen kirkko edustaa uusgotiikkaa.

Jens Alexander Zachariassen rakensi urut vuonna 1899. Jouko Pirkkanen peruskorjasi muuttamattomana säilyneen soittimen vuonna 1998. Hankasalmen urut edustavat Zachariassenin loppukauden tuotantoa. Ne ovat merkittävät erityisesti myös soinnillisten ominaisuuksiensa vuoksi.

Ulkoasu

Urut on sijoitettu pääoven yläpuoliselle parvelle, ja ne on rakennettu peräkkäin. Ensimmäisen sormion pillistö on etummaisena, sen ja huoltotilan takana on toisen sormion paisutuskaappi ja jalkio on takimmaisena. Urkujen palkeet ovat tornikamarissa.

Julkisivu on viisijakoinen. Keskellä on suurin, pyörökaarinen, tasapäätteinen pillikenttä, jonka huipussa on kolme ristiä. Laitimmaiset kentät ovat kulmikkaita turelleja, ja väliin jää turellien korkuiset välikentät. Julkisivupillien suuaukkolinjat ovat vinoja, ja osa pilleistä soi. Fasadin puurakenteet ovat melko tukevia, ja niiden yksityiskohtakoristelu on rikasta ja monimuotoista. Julkisivu on täysin samanlainen Iisalmen urkujen julkisivun kanssa. Molempien nimi onkin kirjoitettu Zachariassenin piirustuksen alakulmaan.

Tekniikkaa

Urkuihin on alun perin suunniteltu neljä kuutiopaljetta, mutta ilmeisesti jo rakentamisen yhteydessä niiden määrää on lisätty kuuteen. Kaikki kuutiot syöttävät ilmaa yhteen pääkanavaan, joten urkujen kaikilla osastoilla on sama paine, lähes 100 mm/vp.

Ilmalaatikot ovat Zachariassenin tavanomaista äänikertakanavatyyppiä, ja ne toimivat pneumaattisesti. Kunkin osaston laatikot on jaettu c- ja cis-puolikkaisiin, ja pillit on sijoitettu kokoaskelittain niin, että suuret pillit ovat keskellä. Pneumaattisin toiminnoin varustettu soittopöytä on urkujen edessä keskellä, ja soittaja istuu selin soittimeensa. Koskettimistot on päällystetty selluloidilla ja eebenpuulla. Rekisterikoskettimet ovat alakoskettimen näköisiä, valkoisia, kahteen lohkoon jaettuja painikkeita, joiden yläpuolella on erilliset porsliinikilvet äänikertanimiä varten. Äänikerta avautuu etummaisesta lohkosta, ja sulkeutuu takimmaisesta painamalla. Vapaan ryhmittimen pienet, valkoiset nappulat ovat rekisterikilpien yläpuolella.

Pneumaattinen koneisto siirtää soittajan käskyt ilmalaatikoihin lyijyputkien kautta. Vekselit on rakennettu ilmalaatikon kylkeen kiinteinä, ei irrotettavina elementteinä kuten hieman myöhemmin tehtiin.

Pillistön tekotavat poikkeavat Zachariassenin varhaisemmasta perinteestä selvästi. Pillit ovat ilmeisesti tulleet muualta eikä niitä ole tehty Uudessakaupungissa. Myös äänityksessä on eroja rakentajan aikaisempaan käytäntöön. Zachariassenin 1870- ja 1880-lukujen uruille tyypillinen aktiivisuus ja kirkkaus on korvautunut pehmeydellä, laulavuudella ja sointivärien tasoittumisella. Dynaaminen ajattelu portaattomine vaihteluineen on tullut tärkeäksi tässä soittimessa.

Musiikillisia ominaisuuksia

Kosketus on pneumaattisen pehmeä, eikä se muutu koppeleita käytettäessä. Koneiston säätömahdollisuudet ilmaston vaihteluissa ovat minimaaliset, mutta tällainen oli 1800-luvun lopulla hyväksyttävä tekotapa, koska kirkkojen lämmitys oli vähäistä.

Pääpillistö on urkujen soinnin keskeinen tekijä. Siinä on kolme principalia ja pieni, mutta äänenvoimaa merkittävästi lisäävä kuoroäänikerta. Normaalikorkuiset huilut ja viulu antavat mahdollisuuksia erilaisten soolojen ja säestysten rekisteröimiselle. Bordun 16’ ja Trompet 8’ täydentävät kokonaisuutta. Toinen sormio on hiljainen säestyssoitin, jonka varusteisiin kuuluu monta normaalikorkuista äänikertaa. Ilman paisutuskaappiakin sillä on mahdollista säestää laajan dynamiikan puitteissa.

 

 Dispositio

I sormio C-f3

II sormio C-f3

Jalkio C-d1

Bordun 16’

Geig.principal ’8f

Violon 16’

Principal 8’

Konsertflöte 8’

Subbass 16’

Flauto major 8’

Liebl.gedackt 8’

Principal 8’

Gamba 8’

Salicional 8’

Oktav 4’

Rörflöte 8’

Aeoline 8’

Bassun 16’

Oktav 4’

Flauto traverso 4’

Oktav 2’

Mixtur 2-3kör 2 2/3’

Trompet 8’

II-I, I-Ped, II-Ped, I 4’

mezzoforte, forte fortissimo

Yksi vapaa kombinaatio

Lisätietoja

Pentti Pelto, Kaksi suomalaista urkuperinnettä (diss.), Sibelius-Akatemia, Vammala 1994