Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

in english

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Loviisa (Itä-Uusimaa)

Kirkko

Loviisan punatiilinen, G. Th. Chiewitzin suunnittelema kirkko valmistui 1865. Se on pituussuunnassa korostettu ristikirkko, ja edustaa varhaista uusgotiikkaa. Jens Alexander Zachariassen rakensi pääoven yläpuoliselle parvelle kolmisormioiset urut runsaat kolme vuosikymmentä kirkon valmistumisen jälkeen. Loviisan urut ovat kaikista säilyneistä Zachariassen-uruista suurimmat ja ainoat kolmisormioiset. Suuruutensa ja soinnillisten ominaisuuksiensa vuoksi urut ovat arvokkaat.

Vuonna 1971 Veikko Virtanen korjasi Loviisan urkuja, ja laajensi ne uudella selkäpillistöllä nelisormioisiksi. Vanha osuus jäi käytännössä ennalleen. Myöhäisromantiikan sointi ei muuttunut, mutta uusi selkäpillistö laajentaa sointivärejä korjaamisajankohdan kannalta ajankohtaisia kirkkaita sävyjä kohti.

Ulkoasu

Fasadi on poikkeuksellisen edustava sekä muotoilultaan että yksityiskohdiltaan. On ilmeistä, että kirkon arkkitehti on osallistunut sen suunnitteluun. Fasadi jakaantuu kolmeen kenttään, joista keskimmäinen koostuu kolmesta, ja laitimmaiset kahdesta pienemmästä kentästä. Kenttien väliset pilarit nousevat korkealle ja päättyvät ristikukkaisiin fiaaleihin. Osa fasadipilleistä kuuluu pääsormion suureen Principaliin. Fasadipillien suuaukkojen molemmin puolin on pienet sivuparrat. Fasadissa on paljon koristelua. Jopa sivuseinät, jotka ovat yleensä yksinkertaisia, on jäsennelty suippokaariin päättyvillä ruoteilla.

Urut ovat suuret, ja tila parvella tähän nähden niukka. Rakentaja onkin joutunut luopumaan rakenteen tyypillisestä symmetriasta. Toisen sormion (alun perin ensimmäinen, koska selkäpillistöä soitetaan nyt ensimmäiseltä sormiolta) ilmalaatikot ovat kahdessa kerroksessa fasadin takana vasemmalla. Pääsormion ja huoltotilan takana alhaalla on kolmas sormio, ja sen takana hieman korkeammalla neljäs. Jalkio-osasto on kokonaisuudessaan oikealla.

Tekniikkaa

Ilmalaatikot ovat pneumaattisia äänikertakanavalaatikoita, jotka Zachariassen kehitti 1880-luvun lopussa. Soittokoneisto oli alun perin pneumaattinen, mutta korjauksen myötä se muuttui sähköpneumaattiseksi. Ilmalaatikoitten reunaan lisättiin vekseli, jossa vippamagneetin käyttämä venttiili muuttaa sähköisen toiminnan pneumaattiseksi. Vastaava muutos tapahtui tietenkin myös hallintakoneistossa.

Vastalaskoksinen varastopalje sijaitsee III sormion alla. Palkeen pohjalevyyn on rakennettu neljä kiilan muotoista syöttöpaljetta polkimineen, joita siis on neljä kappaletta kahta polkijaa varten. Polkijoitten edessä on varastopalkeen asennon ilmaiseva osoitin. Normaalikäytössä on myöhemmin lisätty puhallin. Ilmakanaviin on rakennettu tasaajia.

Urut saivat korjauksessa uuden nelisormioisen soittopöydän, joka sijaitsee keskellä julkisivun alaosaa. Vanha soittopöytä museoitiin kirkon eteiseen.

Musiikillisia ominaisuuksia

Urkujen koneisto toimii sähköisenä hiukan nopeammin kuin pneumaattisena, mutta tuntuma, ”kosketus”, ei juuri poikkea aikaisemmasta. Suuri soitin tuntuu suurelta myös soittajasta, ja sen hallintaan on totuteltava.

Pillit poikkeavat niistä, mitä Zachariassen valmisti 1870- ja 1880-luvuilla. Metallipilleissä on pyörölaabiot; huulten ylä- ja alapäät ovat puolipyöreitä. Äänirako on auki reunasta reunaan, kun aikaisemmin raon päät oli juotettu umpeen. Viritysslitsit ovat pitkiä ja kapeita, ja niiden yläpäässä on raon leveyteen nähden noin kaksinkertaisella halkaisijalla varustettu pyöreä avarrus. Kaikkein pienimmissä pilleissä on sarviviritys. Muutamien karakteriäänikertojen suuaukko on leikattu yläreunastaan kapeammaksi kuin alareunasta. Kaareva ylähuuli esiintyy useissa äänikerroissa. Pääosa pilleistä on käännetty niin, että huulet ovat taaksepäin. Kolmannen sormion Oboe on uusittu korjauksen yhteydessä.

Mensuurit ovat progressioltaan tavanomaisia Zachariassenin mensuureita. Ne ovat suurehkoja, mutta eivät erityisen laajoja. Suurehko äänenvoima on saatu aikaan korkealla suuaukolla yhdessä voimakkaan aktivoinnin kanssa. Urkujen ilmanpaine on hieman yli 90 mm/vp lepotilassa, mutta suurilla yhdistelmillä se laskee 7..8 %.

Saksalaisen romantiikan periaatteet ovat nähtävissä dispositiosta selvästi. Pääpillistöllä on suuri määrä voimakkaita äänikertoja. Suurin principal on normaalikorkeutta matalampi. Siellä on myös kaksi kuoroäänikertaa ja trumpetti. Koska Gemshorn on lähes viulu, on näitä hentoja sointivärejä kaksin kappalein. Myös suuria huiluja on kaksi.

Kolmannella sormiolla (alun perin toinen sormio) on matala tukittu äänikerta, monia erilaisia normaalikorkuisia äänikertoja sekä kaksi korkeata ylipuhaltavaa äänikertaa. Hiljainen, solistinen kieliäänikerta täydentää disposition. Neljäs sormio (alun perin kolmas) on pieni osasto, jossa on normaalikorkuisia, hiljaisia karakteriäänikertoja sekä kaksi hiljaista oktaaviäänikertaa. Täältä löytyy myös Zachariassenille niin tyypillinen flauto dolce 4’. Paisutuskaapilla voidaan tämän osaston sointi hiljentää lähes kuulumattomiin.

Samankorkuisten äänikertojen moninkertaisuus kiinnittää huomiota. Ne ovat tarpeen, että sointivärejä voidaan vaihdella monipuolisesti, ja että äänenvoimaa voidaan porrastaa riittävän tihein, ja lähes huomaamattomin portain fortissimosta pianissimoon. Akustiset mittaukset osoittavat, että urkujen sointi on tasainen ja hallittu. Äänenvoiman vaikutus sointiväriin on minimaalinen. Tätähän myöhäisromantiikka vaati uruilta.

 

 Urkujen nykyinen dispositio

I sormio C-g3 (1971)

II sormio C-g3

III sormio C-g3

Gedackt 8

Principal 16’

Gedackt 16’

Kvintadena 8

Borduna 16’

Principal 8’

Principal 4

Principal 8’

Koncertflöjt 8’

Rohrflöte 4

Flauto major 8’

Salicional 8’

Nasat 2 2/3

Dubbelflöjt 8’

Dolce 8’

Waldflöte 2

Gamba 8’

Flauto traverso 4’

Terzian 2x

Gemshorn 8’

Piccolo harmonique 2’

Scharf 3x

Octava 4’

Oboe 8’

Krummhorn 8

Hohlflöjt 4’

Kornet 2-5chor

Mixtur 4chor

Trompet 8’

IV sormio C-g3  

Jalkio C-f1

Koppelit

Geig.principal 8’

Principal 16’

III-II 8’, IV-II 8’ IV-III

Liebl.gedackt 8’

Violon 16’

II-ped 8’, III-ped 8’, IV-ped 8’

Flauto amabile 8’

Subbass 16’

II 4’, IV 16’

Aeoline 8’

Principal 8’

I-II, I-ped

Voix celeste 8’

Violoncello 8’

Kiinteät ryhmittimet:

Salicet 4’

Dolce 8’

I ja II sormio: forte, tutti

Flauto dolce 4’

Octava 4’

III sormio: piano, forte

Bassun 16’

Jalkio: tutti

Koko urut: forte, fortissimo

Yleispaisutin

Lisätietoja

Pentti Pelto, Kaksi suomalaista urkuperinnettä. Sibelius-Akatemia, Vammala 1994.

Dag-Ulrik Almqvist, Loviisan kirkon urut 100 vuotta, Organum 4/1998.