Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Kirkko

• Jurva, Juho Albanus 1896
• 17 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Sauvon kirkko periytyy 1400-luvun puolivälistä ja sakaristo on sitäkin vanhempi. Sisäholvauksia kannattelevat kahdeksankulmaiset pilarit. Pääoven yläpuolisella parvella on Albanus Jurwan vuonna 1896 rakentamat urut.

Sauvon urut edustavat pitkälle kehitettyä ja vakiintunutta urkutyyppiä, jollaisia useimmat urkujenrakentajat kautta läntisen maailman tekivät 1800-luvun lopulla vähäisin variaatioin. Urut edustavat walckerilaista perinnettä, joka Jurwan toiminnan kautta ulottuu maahamme. Jurwa tilasi komponentteja Walckerilta, toimipa hänen rakentamonsa ajoittain Walckerin sivuliikkeenä. Oma viestinsä on urkujen täysin mekaanisella koneistolla, olihan Walcker rakentanut ensimmäiset pneumaattiset koneistonsa jo monta vuotta aikaisemmin.

Ulkoasu

Länsipäädyn parvi on kapea, mutta varsin syvä. Urkujen osat onkin sijoitettu peräkkäin: fasadista lukien on aluksi ensimmäisen sormion, sitten huoltotilan jälkeen toisen sormion, ja takimmaisena jalkion ilmalaatikko. Fasadi rakentuu kolmesta suippokaarisesta kentästä, joista keskimmäinen korkeine kolmiohuippuineen on suurin. Matalammissa reunakentissä on tasainen pääte. Fasadin pilasterit jatkuvat ylös ja muuttuvat fiaaleiksi ristikukkineen. Fasadi on aika vaatimaton lähes 20-äänikertaisten urkujen julkisivuksi.

Tekniikkaa

Ilmalaatikot ovat kaikesta päätellen saksalaisen E.F. Walckerin valmistamat. Ne ovat kyseisen rakentajan jo 1842 ensi kerran rakentamaa tyyppiä, ja ne tunnistaa laatikon alapinnassa olevista velloista, joissa on lyhyt armi jokaista soittoventtiiliä varten. Urkujen koneisto on kokonaan mekaaninen.

Soittopöytä on urkujen edessä keskellä. Koska rekisteritapit ovat sormioitten sivuilla, on pöytä matala, ja urkuri näkee sen yli kirkkoon. Soittopöydässä on ajalle tyypillisiä kiinteitä yhdistimiä.

Musiikillisia ominaisuuksia

Albanus Jurwa teki yhteistyötä Walckerin kanssa, minkä vuoksi Sauvonkin urkujen pillit ovat Walckerin tuotantoa. Toisen sormion Oboe on myöhemmin korvattu Voix celestellä, mutta Kangasalan Urkurakentamon korjauksessa 1991 rakennettiin uusi, tyyliin sopiva Oboe.

Dispositiossa kiinnittää huomiota normaalitasoa korkeampien äänikertojen vähyys. Ensimmäisellä sormiolla ovat voimakkaitten rekisteröintien kannalta välttämättömät Octava 4’ sekä Mixtur, ja toisella sormiolla on vain yksi hento huilu. Normaalitason moninkertaistaminen viestittää siitä, että hiljaiset soinnit olivat tuon ajan urkumusiikissa tärkeitä. Tarvittiin sooloja ja niiden monivivahteisia säestyksiä. Voimakas sointi syntyi ensimmäisen sormion keskeisistä äänikerroista.

  Dispositio

Lisätietoja

Sinikka Kerttula, Urkujenrakentaja Juho Albanus Jurwa 1865-1926. MuK tutkintoon kuuluva tutkielma. Kirkkomusiikin osasto, Sibelius-Akatemia 1986.

Pekka Suikkanen, Sauvon kirkon urut, Organum 2/1993