Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

in english

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Kanta-Loimaa (Varsinais-Suomi)

Kirkko

  • Thulé, Bror Axel 1895
  • 22 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
  • barker - soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Kanta-Loimaan punatiilinen kirkko valmistui 1837. Salaman sytyttämä palo tuhosi sen kaikki puuosat, mutta kirkko korjattiin Josef Stenbäckin suunnitelmien mukaan 1891. Neljä vuotta myöhemmin tämä suuri, korjauksen jälkeen keskuskupolin saanut erivartinen ristikirkko sai pääoven yllä olevalle, väljälle parvelle suuret B.A. Thulé-urut, jotka ovat säilyneet käytännössä muuttamattomina. Niiden sointi on rakentajalleen ja ajalleen tyypillinen, ja niiden tekniikassa on monia merkittäviä piirteitä.

Ulkoasu

Näyttävä fasadi jakaantuu viiteen kenttään. Keskimmäisenä on suuri, pyörökaarinen, korinttilaiskoristeisten pilasterien ja voimakkaan päätteen rajaama kenttä, joka jakaantuu edelleen kahteen pyörökaariseen pillikenttään. Fasadin laidoilla on kolmikulmaiset, kaksikerroksiset turellit. Väliin jää tilaa melko suurille välikentille. Fasadin yksityiskohdat on koristeltu rikkaasti, ja fasadilla on paljon yhteistä Mikkelin maaseurakunnan kirkon hieman vanhemman (1873) urkujulkisivun kanssa. Yksinkertaiset, kehyksiin tehdyt sivuseinät toimivat vain näkösuojina.

Tekniikkaa

Urkujen ilmalaatikot on sijoitettu peräkkäin, ja niiden alla on vastalaskoksinen varastopalje kaksine kiilan muotoisine syöttöpalkeineen ja polkimineen. Ensimmäisen sormion koneistoon kuuluvan Barker-koneen työpalkeet on sijoitettu fasadin ja ilmalaatikon väliin. Välitys koskettimistosta työpalkeisiin on pneumaattinen. Ratkaisun erikoisuus piilee siinä, että ilmalaatikot ovat B.A. Thulén mekaanisia patenttilaatikoita, mutta koneisto onkin pneumaattinen. Tällainen yhdistelmä on ainutlaatuinen säilyneiden vanhojen urkujemme joukossa.

Siro soittopöytä on urkujen edessä, ja soittaja istuu kasvot kirkkosaliin päin. Soittopöytä on 1890-luvun vakiintunutta tyyppiä, jonka muotoilulliset ja käytännölliset juuret ovat edellisen vuosikymmenen lopun mekaanisissa soittopöydissä. Sormiokoskettimistot on päällystetty ebenpuulla ja selluloidilla, koskettimistojen yllä on pyöreitten ja lähes vaakasuoraan asetettujen rekisterikoskettimien rivi. Ensimmäisen sormion alapuolella on viisi pientä painiketta, joilla ohjataan kiinteitten ryhmittimien toimintaa.

Musiikillisia ominaisuuksia

Kanta-Loimaan urkujen soittaminen on kevyttä, onhan koneisto pneumaattinen. Pillit ovat rakentajansa tavanomaista tyyppiä, hyvistä materiaaleista ammattitaitoisesti tehtyjä.

Uruissa näkyvät Bror Axel Thulén kymmenkunta vuotta aikaisemmin tekemän Pariisin-matkan vaikutteet. Sointi on intensiivinen ja siinä on havaittavissa aikaisempaa itsenäisempi ote. Thulé oli sulattanut vaikutelmat ja omaksunut arvokkaimpina pitämänsä.

Dynaaminen, saksalaisperäinen, urkuperiaate näkyy dispositiosta. Ensimmäinen sormio on voimakas, rikas ja laaja-alainen matalasta bordunasta mixturin korkeimpiin kuoroihin saakka. Toinen sormio sisältää hiljaisempia äänikertoja: kapean principalin, bordunan, viulun sekä huilun. Uruissa on peräti kolme ylipuhaltavaa äänikertaa. Jalkio pasuunoineen on vahva bassokoskettimisto. Kaikki tavanomaiset koppelit ovat mukana, ja kiinteitten ryhmittimien sarja helpottaa äänenvoiman sovittamista kulloisiinkin tarpeisiin. Mielenkiintoinen on melodiakoppeli, joka toiselta sormiolta soitettaessa kytkee satsin ylimmän äänen ensimmäiseen sormioon. Urut tarkastanut urkuri, Oscar Pahlman luettelee useita poikkeuksellisen onnistuneita äänikertoja. Melodiakoppelia hän pitää ansiokkaana varusteena 21.12.1896 päivätyssä tarkastuslausunnossaan.

Äänikertojen sulautumisella ymmärretään klassisväritteisessä urkujenrakennuksessa uusien sointivärien syntymistä, mutta 1800-luvun lopun urkuäänikertojen sulautuminen on erilaista. Niinpä Kanta-Loimaan urkuäänikertojen sulautumisen voidaan sanoa olevat paralleelia. Siinä yksittäisten äänikertojen soinnit sijoittuvat kuulijan havainnoissa rinnakkain, eivät sisäkkäin.

 

  Dispositio

I sormio C-f3

II sormio C-f3

Jalkio C-d1

Borduna 16fot

Gedacht piano 16f

Violon 16f

Principal 8f

Geig.principal 8f

Subbass 16f

Gamba 8f

Salicional 8f

Principal 8f

Flöjt harmoniqve 8f

Flöjt traversiere 8f

Violoncello 8f

Gedacht 8f

Rörflöjt 8f

Octava 4f

Octava 4f

Flöjt octaviante 4f

Bassun 16f

Qvinta 3f

Octava 2f

Mixtur 3 chor

Trompet 8f

Koppelit: II-I, I-Ped, II-Ped, I 4’

Kiinteät ryhmittimet: Piano Mezzoforte Forte Tutti

Melodiakoppeli, yleispaisutin polkimella.

II sormio paisutuskaapissa

Lisätietoja

Pentti Pelto, Kaksi suomalaista urkuperinnettä. Sibelius-Akatemia, Vammala 1994