Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

in english

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Kerimäki (Etelä-Savo)

Kirkko

  • Thulé, Bror Axel 1894
  • 18 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
  • barker - soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta

Kerimäen puukirkon kerrotaan olevan suuri siksi, että kyynärinä (noin 60 cm) mitoitettu piirustus olisi rakennettu metrejä käyttäen. Tällainen virhe ei ole mahdollinen, vaan rakennus on suuri tarkoituksellisesti. Seurakunta näet halusi, että puolet väestä, noin 3300 henkeä, mahtui uuteen kirkkoon, joka valmistui 1847 Intendentinkonttorin suunnitelman pohjalta. Kirkko on ristikirkko, jonka sakarat ovat lyhyitä ja leveitä.

Kirkon Bror Axel Thulé -urut on sijoitettu pääoven yläpuoliselle parvelle. Ne näyttävät kooltaan vaatimattomilta, vaikka ovatkin suurikokoiset. Urut ovat säilyneet muuttamattomina lukuun ottamatta puhaltimen lisäämistä.

Tämä mielenkiintoinen soitin on ajalleen tyypillinen, kypsä soitin. Se täyttää tehtävänsä näennäisestä pienuudestaaan huolimatta, ja siihen sisältyy useita ainutlaatuisia teknisiä ratkaisuja. Kerimäen kirkossa on toinenkin historiallisesti mielenkiintoinen soitin: kuorissa on Anders Thulén rakentamat kamariurut.

Ulkoasu

Kerimäen suurten urkujen selkeän uusklassinen julkisivu jakaantuu viiteen kenttään. Keskimmäinen niistä on suurin, ja sitä rajaavat uritetut joonialaispilasterit sekä voimakas päätykolmio, jonka huipussa on suurikokoinen risti. Pyörökaarinen pillikenttä sisältää Principal 8':n yhdeksän suurinta pilliä. Laitimmaiset kentät ovat tasapäätteiset, ja kummankin ylimpänä koristeena on harppu. Välikentät ovat yksinkertaisia ja lähes vailla koristelua. Fasadin puurakenteet ovat suuria ja voimakkaasti profiloituja. On mahdollista, että fasadin on sommitellut Johan Kaupelin (myöhemmin Kauppi), sillä hän oli tullut hieman aikaisemmin Thulén verstaalle työnjohtajaksi.

Kaappi on maalattu valkoiseksi ja sen koristeet kullattu. Tällaisena se erottuu kirkon pilareista, jotka on suonistettu vaaleaa kiveä muistuttaviksi. Urkujen elementit on sijoiteltu tavanomaisesti peräkkäin. Sivu- ja takaseinät ovat yksinkertaisia näkösuojia, jotka on tehty kehyksiin. Urkujen takaseinän ja kirkon seinän väliin jää huomattavan paljon vapaata tilaa. Tämä korostaa Kerimäen kirkon mittasuhteita.

Tekniikkaa

Ilmalaatikot ovat Bror Axel Thulén patentoimia äänikertakanavalaatikoita, joiden suunnittelussa kestävyys ilmanvaihdoksia vastaan, sekä ilmankulun luotettavuus ja tasaisuus olivat etusijalla. Laatikot toimivat mekaanisesti.

Soittopöytä on urkujen edessä ja soittaja istuu kasvot alttaria kohti. Siro pöytä on kapeampi kuin jalkiokoskettimisto. Rekisterikoskettimet ja yksi vapaan kombinaation kosketinrivi on sijoitettu ylemmän sormiokoskettimiston yläpuolelle. Nuottilauta on ohuista listoista tehty yksinkertainen kehikko.

Ensimmäisen sormion soittokoneisto koppeleineen toimii Barker-koneella, toinen sormio ja jalkio mekaanisesti. Barker-kone sijaitsee II sormion ilmalaatikon alla heti fasadin takana. Sen työpalkeissa on puulla vahvistetut laskokset, ja palkeet ovat viitenä rinnakkaisena rivinä koneen rungossa. Välitykset soittopöydästä koneeseen ja tästä edelleen ilmalaatikkoon ovat mekaanisia. Sormiokoppelit on keskitetty koneen yhteyteen, mutta mekaaniset jalkiokoppelit ovat soittopöydässä. Pneumaattisen hallinnan vaatimat ohuet putket ovat messinkiä tavanomaisen lyijyn sijasta. Koska messinkiputkea on hankala taivuttaa, kaikki pneumatiikkaputket ovat suoria, ja tarpeelliset taitokset on tehty puupalikoitten kautta.

Urkujen ilmansyöttö on ajalle ja rakentajalleen tyypillinen. Ilmalaatikoitten alla on suuri vastalaskospalje, jonka alla on kaksi polkimilla käyteltävää kiilan muotoista syöttöpaljetta. Palkeen ylälaatasta johtaa laaja putki ilmalaatikon puolikkaiten välissä kulkevaan rekisterikanavaan, josta ilma kulkee venttiilien läpi kuhunkin äänikertakanavaan. Polkijalle oma työtila on urkujen vasemmassa etukulmassa (kirkosta katsoen) ilmalaatikon alla. Käynti tähän tilaan on vasemmasta sivuseinästä.

Polkijan edessä on pitkä, poikittain asetettu pyöreä salko, joka pääsee pyörimään pituusakselinsa ympäri. Salon ympäri on kierretty vastakkaisiin suuntiin kaksi nahkahihnaa, joista kumpikin on kiinnitetty omaan polkimeensa. Polkimia paineltaessa salko siis pyörii vuoroin kumpaankin suuntaan. Samalla tämä konstruktio varmistaa, että polkimet toimivat vuorotellen. Salon ympärille on vastaavasti kierretty myös toiset hihnat, jotka käyttävät syöttöpalkeita. Järjestelmää on käytetty usein koulu-uruissa, mutta suurissa soittimissa sellainen on Kerimäen ohella vain Merkikarvialla. Parven lattian kaltevuus olisi saattanut olla ongelmallinen normaalia vipujärjestelmää ajatellen.

Musiikillisia ominaisuuksia

Urkujen sointi pyrkii suuruuteen ja massiivisuuteen. Samalla on ajan vaatimusten mukaisesti tavoiteltu mahdollisimman portaatonta ja laajaa dynamiikkaa. Ensimmäisen sormion ja jalkion tehtävänä on huolehtia soinnin voimasta ja ytimestä, kun taas toinen sormio tarjoaa hiljaisia ja runollisia sävyjä. Soinnin näkökulmasta on yllättävää, että toinen sormio soi heti fasadin takana, kun taas ensimmäinen sormio on vasta viritystilan takana. Mutta mekaanisen koneiston kannalta ratkaisu on perusteltu. Urkujen kosketus on Barker-koneen ansiosta kevyt.

Pillien mensuurit ovat vain hieman laajemmat kuin ne, mitä Bror Axel Thulé käytti pienemmissä kirkoissa. Pääosa äänivoimasta syntyy korkean suuaukon äänitystekniikalla. Pillien läpi virtaa paljon ilmaa, sillä jalan reikä ja äänirako ovat suuria. Pillit soivat vapaasti ja voimakkaasti, ja äänen tehoa on lisätty jättämällä hammastukset tavanomaista vähemmiksi. Jotkut diskanttipillit on viritetty sarvella, jotta tästä tuleva kirkkaus lisäisi osaltaan äänen kuuluvuutta. Sointi leviää suureen kirkkoon luonnollisesti, eivätkä mahdolliset karheudet häiritse alhaalla istuvaa kuulijaa.

 

 Dispositio 

I sormio C-f3

II sormio C-f3

Jalkio C-d1

Borduna 16fot

Geig.principal 8f

Violon 16f

Principal 8f

Viola di Gamba 8f

Subbass 16f

Flöjt major 8f

Flöjt harmoniqve 8f

Principal 8f

Gedacht 8f

Dubbelflöjt 8f

Octava 4f

Octava 4f

Flöjt 4f

Bassun 16f

Qvinta 3f

Octava 2f

Trompet 8f

Koppelit II-I, I-Ped, II-Ped, I 4

Kiinteät ryhmittimet: Mezzoforte, Forte, Fortissimo

Yksi vapaa kombinaatio

Lisätietoja

Pentti Pelto, Kaksi suomalaista urkuperinnettä. Sibelius-Akatemia, Vammala 1994