Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Helsinki (Uusimaa)

Pyhän sydämen kappeli

  • Setterquist, G.A. 1890
  • 8 äänikertaa, 1 sormio ja liitejalkio
  • mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Pyhän sydämen kappeli Helsingin Kalliossa sai järjestyksessä toiset urkunsa, kun Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys hankki Ruotsista G.A. Setterqvistin yksisormioisen, pitkään varastoidun ja monien eri tahojen omistuksessa olleen soittimen. Urut on alun perin rakennettu Dagsbergin kirkkoon vuonna 1890. Kyseessä ovat rakentamon ensimmäiset urut Suomessa.

Ulkoasu

Urut on sijoitettu kappelin kahdelle seinälle ulottuvan parven kulmauksessa olevaan kaarevaan ulokkeeseen, vastapäätä kappelin alttaria. Erillinen soittopöytä on urkujen edessä, ja palkeita varten on urkujen takana oma laatikkonsa.

Julkisivu on kolmijakoinen. Kaikki kentät ovat pyörökaarisia, keskimmäinen hieman suurempi kuin reunimmaiset. Vahvat pilarit rajaavat kenttiä, ja kenttien yläpuolella on voimakkaasti profiloidut, koristeelliset tasapäätteet. Rikasmuotoisen fasadin vastakohtana urkujen sivu- ja takaseinät ovat yksinkertaisia kehysrakenteita. Kaappi on vailla kattoa.

Tekniikkaa

Urkujen vastalaskoksinen varastopalje ja sen alla oleva syöttöpalje polkimineen on sijoitettu uruista erilleen noin metrin korkuiseen laatikkoon. Soitettaessa käytetään normaalisti puhallinta, mutta polkeminenkin on mahdollista. Pieni kanava johtaa palkeesta urkukaappiin. Mitään tasaajaa ei ole. Listelaatikkotyyppinen ilmalaatikko on kahtena symmetrisenä puolikkaana suunnilleen fasaditukin korkeudella. Koko pillistö on laatikon päällä, joten se on mitoiltaan varsin suuri.

Erillisessä soittopöydässä on yksi luu-eebenpuupäällysteinen sormio, ja sen molemmille puolille sijoitetut rekisteritapit suurine porsliinisine kilpineen. Nämä voidaan peittää saranoidulla kannella. Koskettimiston ympäristö on viilutettu kahdella hieman erilaisella jalopuuviilulla.

Koneisto kulkee soittopöydästä vaakasuorassa asennossa metallirakenteisen vellaston kautta ilmalaatikon takareunalla oleviin venttiileihin. Hallintakoneisto puolestaan menee ilmalaatikon päihin. Koneiston osat ovat varsin tukevia.

Musiikillisia ominaisuuksia

Urkujen kosketus ei ole äänikertamäärään nähden kovin kevyt, mutta ei myöskään liian raskas. Rekisteritapit liikkuvat pitkään, ja niiden järjestys on satunnaiselle soittajalle epäjohdonmukainen. Viimeksi mainittu johtuu siitä, että rakentajan ajatuksissa hallinnan selväpiirteisyys on ollut ergonomiaa tärkeämmällä sijalla.

Dispositiossa on neljä normaalikorkuista, erisointista ja erivoimaista äänikertaa. Borduna toimii soinnin pohjana ja välttämättömät oktavat rakentavat kokonaissointia. Trumpetti levittää ja voimistaa sointia, vaikka onkin solistisempi kuin edellisen vuosisadan pohjoiseurooppalaiset trumpetit.

Soittimen viehätys perustuu osin siihen, että siinä yhdistyvät äärimmäinen yksinkertaisuus ja erinomaisen herkkä ja elävä sointi. Soittopöytä on yksinkertainen varusteiltaan, mutta arvokas ulkoasultaan. Yksinkertaisuuden voi aistia soittaessaan, mutta sen voi nähdä kurkistamalla soittimen sisään.

 

  Dispositio 

Sormio C-f3

Borduna 16

Principal 8

Flûte harmonique 8

Salicional 8

Rörflöjt 8

Octava 4

Octava 2

Trumpet 8

Liitejalkio C-c1

Oktaavikoppeli, lisäävä ja vähentävä fortepoljin.

Lisätietoja

Pekka Suikkanen, Setterqvist-urut Suomeen!, Organum 4/1992.