Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Luopioinen (Pirkanmaa)

Kirkko

  • Thulé, Bror Axel 1890
  • 15 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
  • mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Matti Åkergrenin rakentama ja vuonna 1813 valmistunut Luopioisten kirkko on sisäviisteinen, erivartinen ristikirkko, jonka keskustaa korostaa kahdeksankulmainen attika kupulyhtyineen. Urut tähän kirkkoon rakensi Bror Axel Thulé vuonna 1890.

Tämä soitin kohtasi muuttuneet urkuihanteet viime sotien jälkeen, ja vuonna 1956 Oy Kangasalan Urkutehdas Ab uudisti sen. Dispositiota muutettiin, äänitystä hiljennettiin ja puhallin rakennettiin. Urkujen tekniikka säilyi korjauksessa kuitenkin muutoksitta, ja vuonna 2004 on soinnilliset osat palautettu alkuperäiseen muotoon. Urut ovat Bror Axel Thulén säilyneistä mekaanisista kirkkouruista suurimmat, 15-äänikertaiset.

Ulkoasu

Urut on sijoitettu pääoven yläpuoliselle parvelle, ja niiden uusgoottilainen julkisivu on viisijakoinen. Keskimmäinen, suippokaarinen kenttä päättyy kolmioon, mutta laitimmaisissa, niin ikään suippokaarisissa kentissä on tasainen pääte. Sirot pilarit, jotka näitä kenttiä kehystävät, jatkuvat fiaaleina ja päättyvät ristikukkiin. Fasadin alaosan yläreunassa on voimakas profiililista. Sommittelu on tasapainoinen ja ehyt.

Pillistöt on sijoitettu peräkkäin: fasadista lukien ensin on toisen, sitten ensimmäisen sormion pillistö, ja huoltotilan takana jalkion pillistö. Valkoisen ja fasadistaan kultakoristeisen urkukaapin sivuseinät ovat kehysrakenteiset.

Tekniikkaa

Ilmalaatikot ovat Bror Axel Thulén patentoimia äänikertakanavalaatikoita. Niiden suunnittelussa on pidetty silmällä hyviä ilmanjako-ominaisuuksia sekä kestävyyttä ilmastonvaihteluita kohtaan. Helppo huollettavuus kuuluu laatikkotyypin ominaisuuksiin.

Ilmalaatikoitten alla on suuri vastalaskospalje, josta johtaa pyöreä ilmakanava laatikon puolikkaitten välissä olevaan rekisterikanavaan. Varastopalkeen alla on syöttöpalje, ja sitä varten on poljin urkujen oikean sivuseinän keskellä.

Soittopöytä on urkujen edessä ja soittaja istuu kirkkoon päin. Lähes vaakatasossa olevat pyöreät rekisterikoskettimet ovat toisen sormiokoskettimiston yläpuolella. Äänikerta avautuu kosketinta painettaessa, ja sulkeutuu, kun kosketin laukaistaan alapuolellaan olevalla pienellä painikkeella. Uruissa on vaakapolkimella toimiva yleispaisutin. Kellon muotoinen näyttötaulu soittopöydän oikeassa yläkulmassa kertoo paisuttimen asennon. Näyttötauluun on merkitty lyhentein, missä kohdassa kukin äänikerta aukeaa.

Urkujen koneisto on kokonaan mekaaninen. Soittokoneisto menee soittopöydän alta noustakseen fasadin takana säteettäisesti ylös laatikoille. Pieni vellasto soittopöydän alla vaihtaa listeet oikeaan järjestykseen. Hallintakoneiston listeet menevät yhtenä, kapeana nippuna rekisterilaatikkoon, ja jakaantuvat siellä kukin omille venttiileilleen. Koneisto osoittaa suunnittelijansa loistavaa kykyä kolmiulotteiseen ajatteluun.

Musiikillisia ominaisuuksia

Patenttilaatikossa olevat soittoventtiilit aukeavat kosketinta alas painettaessa peräkkäin hieman eri aikaan. Tämä poistaa listelaatikolle ominaisen kynnyksen ja keventää kosketusta. Kosketus ei kuitenkaan tunnu kovin herkältä, vaikka se mitta-arvoina ei olekaan raskas. Pieni nihkeys oli hinta, joka piti maksaa pillien moitteettomasta ilmansaannista. Nämä ominaisuudet leimaavat Luopioisten urkujen kosketusta. Kiinteitten ryhmittimien painikkeet on kerätty toisen sormion yläpuolelle keskelle.

Sointi on melko voimakas ja värikäs. Dynaaminen asteikko on laaja ja lähes portaaton. Vuoden 1956 korjauksessa on sointia hiljennettiin, ja voimakkaimmat äänikerrat – kieliäänikerrat – suorastaan poistettiin. Vuoden 2004 korjauksessa äänitysmuutokset palautettiin ja puuttuvat pillit rekonstruoitiin muualta säilyneitten mallien mukaan. Urkujen tekniset osat peruskorjattiin.

 

Alkuperäinen ja nykyinen dispositio

I sormio, C-f3

II sormio, C-f3

Jalkio, C-d1

Borduna 16’

Geig.principal 8’

Subbass 16’

Principal 8’

Dubbelflöjt 8’

Principal 8’

Flöjt major 8’

Viola di Gamba 8’

Bassun 16’

Flöjt harmoniqve 8’

Flöjt 4’

Octava 4’

Qvinta 3’

Octava 2’

Trompet 8’

Koppelit:

II-I, I 4’, I-Ped, II-Ped

Kiinteät ryhmittimet:

piano, mezzoforte, forte

Yleispaisutin

Lisätietoja

Pentti Pelto, Kaksi suomalaista urkuperinnettä (diss.). Sibelius-Akatemia, Vammala 1994.