Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Karinainen (Varsinais-Suomi)

Kyrön pappila

  • Thulé, Bror Axel 1884
  • 5 äänikertaa, 1 sormio ja liitejalkio
  • mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Karinaisten kirkon urut vuodelta 1884 on talletettu Kyrön pappilaan. Bror Axel Thulén rakentamat urut olivat kirkossa uusien, suurempien urkujen tuloon saakka 1938, jolloin ne siirrettiin Kyrön rukoushuoneeseen. Kun tämä jouduttiin purkamaan 1990-luvun alussa, urut koottiin viritystä vaille soittokuntoisiksi Kyrön pappilaan.

Karinaisten pieni soitin on mielenkiintoinen paitsi soinnillisten ominaisuuksien, myös teknisten oivallustensa vuoksi. Se on myös esimerkki äärimmäisen pelkistyneestä, yksinkertaisesta ja varmatoimisesta kirkkosoittimesta. Sen kokoaminen soittokuntoon on arvostusta ansaitseva ponnistus paikallisilta henkilöiltä.

Ulkoasu

Julkisivu hahmottuu kolmeksi kentäksi, joista vain keskimmäisessä, pyörökaarisessa on symmetrinen ryhmä mykkiä fasadipillejä. Laitimmaiset, suorakulmaiset kentät on peitetty ohuella, rypytetyllä kankaalla, jonka keskellä on pieni ruusuke. Koristelua on vähän, ja soittimen linjat ovat yksinkertaiset.

Uruissa on yksi ilmalaatikko, jonka alla ovat soittokoneisto ja palkeet. Soittopöytä on urkujen vasemmassa päädyssä, ja siihen kuuluvat sormion ja jalkion koskettimistot, viisi rekisteritappia ja yksi koppelipoljin.

Tekniikkaa

Ilmalaatikko on listelaatikkotyyppiä, jonka rakenteet ovat vahvat ja kanavat suuret. Pilleillä on riittävästi tilaa, mikä antaa soinnille vakaan ja vapautuneen sävyn. Väljyys myös helpottaa virityksen säilymistä. Soittokoneisto toimii lyhyillä, vaakasuorilla velloilla. Kosketuksessa on täsmällistä soittamista helpottava kynnys. Välitys rekisteritapeista listeisiin toimii lyhyillä vipoilla.

Urkujen alaosassa on paralleeli varastopalje, jonka alla on kaksi kiilan muotoista syöttöpaljetta. Näitä käytellään polkimella, joka on vaakasuora, vahvan akselin varaan asetettu ”keinu”lauta. Polkija asettaa jalkansa sen päihin ja huojuttaa sitten itseään. Helsingin ruotsalaisen normaalilyseon uruissa on säilynyt toinen samanlainen.

Musiikillisia ominaisuuksia

Dispositiossa on kolme normaalikorkuista äänikertaa: principal, viulu ja huilu. Näiden lisäksi on mukana kaksi oktavaa. Soinnista voi kuulla vielä Anders Thulén äänitystavan, vaikka Bror Axel Thulé oli nämä urut rakentaessaan toiminut itsenäisesti jo toistakymmentä vuotta, Olipa hän tehnyt paljon merkinneen opintomatkansakin Pariisiin. Urut soivat leveästi ja pehmeästi. Puukirkossa tällainen sointi onkin edukseen.

 

 Dispositio

Sormio, C-f3

Liitejalkio C-d1

Principal 8’

Fugara 8’

Dubbelflöjt 8’

Octava 4’

Octava 2’

Oktaavikoppeli

Lisätietoja

Pentti Pelto, Kaksi suomalaista urkuperinnettä. Sibelius-Akatemia, Vammala 1994.