in english

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Rangsbyn kyläkirkko

• Zachariassen, Jens Alexander 1881
• 20 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Närpiön Rangsbyn kylässä on pieni puinen kirkko, jonne Närpiön kirkon vuonna 1881 valmistuneet Zachariassen-urut tuotiin vuonna 1950 seurakunnan hankittua uuden soittimen.

Urut on sijoitettu Rangsbyssä kirkkosalin sivusiiven lattialle hieman ahtaaseen tilaan, niin että urkujen sivuseinistä on jouduttu luopumaan. Urkuihin on lisätty puhallin, mutta niitä voidaan soittaa myös polkimia käyttäen. Suuruutensa, kvaliteettinsa ja eräitten ainutlaatuisten yksityiskohtiensa vuoksi Rangsbyn soitin on arvokas.

Ulkoasu

Rangsbyn urkujen julkisivu on pohjamuodoltaan kaksoiskarniisi, mihin aiheena lienee ollut Närpiön kirkon jo puretun urkulehterin vastaavalla tavalla taivuteltu kaide. Etummainen pillikenttä on symmetrinen ja siinä on yksitoista pilliä. Etukulmissa on ulospäin kaarevat tasakorkeat kentät, ja karniisien koverissa osissa on tasapäätteiset kentät. Fasadin yläreunaa kiertää ruusukkein koristeltu friisi. Muotoilulliset aiheet ovat vähäisiä, mutta pohjamuodon erikoisuus ja ainutlaatuisuus tekee julkisivusta kiehtovan ja mielenkiintoisen. Zachariassenin tapaan vain osa julkisivupilleistä on soivia.

Urkujen osat on sijoitettu peräkkäin. Toisen sormion paisutuskaappi on fasadin kapeassa etuosassa. Ensimmäisen sormion ilmalaatikko on tämän takana. Sitten on viritystila ja sen takana jalkion laatikko. Takimmaisena on viiden kuutiopalkeen ryhmä. Ilmalaatikot ovat verraten matalalla, koska Närpiön kirkon parvi oli matala.

Tekniikkaa

Soittopöytä on urkujen edessä ja soittaja istuu selkä soittimeensa päin. Varsin suuret rekisteritapit ovat rakentajalle tyypillisesti porrastettuina sormioitten molemmin puolin. Äänikertanimet on painettu suurin kirjaimin tappien posliinikilpiin. Soittopöydässä on myös tarpeelliset koppelipolkimet sekä forte-polkimet, joista toinen avaa ja toinen sulkee tietyt voimakkaat äänikerrat. Tämä on yksi ratkaisu urkureitten ongelmaan, miten saada voimakas tai hiljainen rekisteröinti nopeasti ja helposti. Samalla se kertoo, että rekisteröinti ei 1800-luvun lopussa ollut kovin monimuotoista. Mekaaninen koneisto kulkee soittopöydän alta urkuihin.

Toisen sormion koneistoon on liitetty aivan fasadin alla erillinen laatikko, joka sisältää harmoniäänikerran, Harmonium 8’. Tämä on varustettu läpilyövillä kielillä, joihin ei kuitenkaan ole rakenettu kaikutorvia. Harmonin yleisimmästä periaatteesta poiketen tämä laite toimii paineilmalla, ja kieliin on liitetty lyhyet virityskoukut, joiden avulla pienet virityskorjaukset ovat mahdollisia. Tämä on ainoa säilynyt, toimiva harmoniäänikerta maassamme. Toinen erikoisuus on jalkion läpilyövä pasuuna. Sekin on lajinsa ainoa edustaja historiallisten urkujemme joukossa. Ilmalaatikot ovat lamellirakenteisia listelaatikoita, joiden yksityiskohdat on rakennettu Zachariassenille tyypilliseen tapaan.

Musiikillisia ominaisuuksia

Urkujen koneisto on tukevatekoinen, mutta herkkäliikkeinen. Koneiston suuren massan vuoksi soittaminen saattaa tuntua raskaalta. Hyvin nopeassa soitossa tämä ominaisuus korostuu, minkä vuoksi hitaampi soitto on koneiston ominaisuuksien kannalta luontevampaa.

Sointi on kohtalaisen voimakas, mikä johtuu osittain siitä, että urut ovat nyt alkuperäistä pienemmässä tilassa. Soinnista voidaan löytää selkeitä viitteitä saksalaiseen romantiikkaan, mutta yleisvaikutelma on tätä kirkkampi ja heleämpi. Harmoniäänikerta yhdessä läpilyövän ja erityisen pehmeän pasuunan kanssa tuovat omat, pehmeän värikkäät mausteensa sointiin. Zachariassenin Gemshorn on lähes viuluäänikerta ja Flauto major on todellisuuudessa kaksoishuulinen, täyteläinen Dubbelflöjt.

 Dispositio

Lisätietoja

Pentti Pelto, Kaksi suomalaista urkuperinnettä (diss.). Sibelius-Akatemia. Vammala 1994.

Stefan Lönnquist, Zachariassen-orgeln i Närpes, Organum 2/1994.