Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Sibeliusmuseo no 383

• Koutböle, Karl 1880
• 1 äänikerta, 1 sormio, ei jalkiota
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Sauvolainen Karl Koutböle on rakentanut tämän pienen, yksiäänikertaisen positiivin ilmeisesti itselleen vuoden 1880 tienoilla. Turkulainen Juho Salminen lahjoitti sen Sibeliusmuseolle vuonna 1965. Se on säilynyt muutoksitta, mutta on kärsinyt pahoja pintavaurioita.

Vaikka tiedämme, että Karl Koutböle rakensi monenlaisia, innovatiivisia laitteita, tämän soittimen konstruktio herättää monia kysymyksiä. Yksityiskohdissa on jäljitelty monien tyylisuuntien rakenteita, mutta samalla ne todistavat tekijänsä avomielisestä suhtautumisesta urkujen rakentamiseen.

Ulkoasu ja tekniikka

Urut on rakennettu suorakulmaiseen, vajaan metrin korkuiseen ja mustaksi kiillotettuun laatikkoon, joka seisoo neljän, noin vaaksan mittaisen jalan varassa. Urkujen yläkulmassa on kannella peitettävä koskettimisto ja etuseinän alaosassa kaksi poljinta. Ainoa pillirivi on urkukaapin takareunalla alhaalla, ja sen alla on ilmalaatikon virkaa toimittava venttiilirivi. Koskettimiston alapuolella on kaksi kuutiopaljetta, joiden sisäkuutioita polkimet nostelevat. Tämä on varmaankin kaikkien aikojen pienin kuutiopalkeilla varustettu urkusoitin.

Koskettimisto on kapea, sillä se alkaa suuren oktaavin F:stä ja jatkuu kaksiviivaiseen a:han ilman kaksiviivaista gissiä. Tällainen ambitus oli käytössä keskiajan lopulla! Rakentaja on signeerannut soittimen koskettimiston yläpuoliseen nimilistaan upotetuilla kirjaimilla.

Kaikki pillit ovat puuta, suuret on tukittu, mutta pienet avoimia. Bassopään pilleistä joka toinen, kaikkiaan kuusi kappaletta, on siirretty puuvelloilla tilasyistä oikeaan reunaan. Koskettimen takapäästä lähtee messinkilanka, joka vetää soittoventtiilin auki.

Ulkopuolisten osien käsityö on huolellista ja tarkkaa, mutta näkymättömien osien varsin suurpiirteistä.

  Dispositio