Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Lohjan museo LM 1022

• Thulé, Bror Axel 1880
• 1 äänikerta, 1 sormio, ei jalkiota
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Lohjan museon "rovastin huoneessa" on koulu-urut, jotka Bror Axel Thulé rakensi Karjaan rovasti Ernst Fredrik Teodor Strandbergille 1880-luvulla. Näitä vanhimpia säilyneitä koulu-urkuja on käytetty aina 1950-luvulle saakka, ja ne ovat edelleen soittokunnossa.

Ulkoasu ja tekniikkaa

Koulu-urut muistuttavat pystypianoa, mutta poljin kertoo, että kyseessä on ilmaa tarvitseva soitin. Rovastin urkujen koivuinen kaappi on kiillotettu mustaksi. Yläosan kannen sisäpintaan liimattu paperilappu kertoo rakentajan nimen ja kotipaikan. Kirjasintyyppi antaa aiheen olettaa, että signeeraus olisi rakentajan tekemä, ja sellaisena ainoa tunnettu koulu-urkujen signeeraus.

Urkukaapissa alimmaisena on yksilaskoksinen, kiilan muotoinen ja vinoon asennettu varastopalje. Sen pohjalevyssä on yksi syöttöpalje, johon polkimesta on hihnavälitys. Varastopalkeen oikeasta päästä johtaa puinen kanava ilmalaatikkoon, joka on norsunluulla ja eebenpuulla päällystetyn koskettimiston alla. Laatikko on vain yksinkertainen venttiilirivi, josta pahviset konduktit ohjaavat ilman erillisillä pillitukeilla seisoviin pilleihin. Suuren oktaavin puupillit ovat takaseinällä, ja ne soivat taaksepäin. Niiden etupuolella ovat metallipillit kahdessa rivissä.

Uruissa ei ole paisutusmekanismia, eikä myöhemmin tavanomaisiksi tulleita oktaavikoppeleita.

Musiikillisia ominaisuuksia

Soittimen ainoa äänikerta on ahdas Principal, joka on äänitetty korkeahkolla suuaukolla. Pillien läpi virtaa kohtalaisen paljon ilmaa, mikä saa aikaan voimakkaan ja kantavan, mutta kuitenkin perussävelvoittoisen soinnin.

 Dispositio