Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Sib-Akatemia h 310

• Conacher, Peter 1874
• 7 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolle hankittiin vuonna 2001 harjoitussoittimeksi englantilaiset Peter Conacher -urut. Tämä soitin on rakennettu kotiuruiksi, mutta sen ensimmäistä omistajaa ei ole pystytty varmuudella löytämään. Soitinta ei myöskään mainita rakentajan teosluettelossa.

Ulkoasu

Urut on suunniteltu huoneen nurkkaan, sillä niissä on fasadiseinän lisäksi vain oikea sivuseinä. Takaseinän puuttuminen näyttää tyypilliseltä. Urkujen vieressä on lattialle sijoitettuna vastalaskospalje kaksine, käsin käyteltävine kiilamaisine syöttöpalkeineen. Puhallin on lisätty urkuihin nykyisessä sijoituspaikassa.

Fasadi rakentuu kolmesta pillikentästä. Fasadipillit ovat puusta tehtyjä atrappeja, ja niissä on englantilaiseen tapaan rikkaat maalauskoristeet. Kiinteä soittopöytä on urkujen etuseinässä. Rekisteritapit ovat molemmin puolin sormioita, ja jalkion edessä sijainneet polkimet on poistettu. Urkujen fasadi- ja sivuseinät ovat kehysrakenteisia. Ne on viilutettu pähkinän juuriviilulla, sekä koristeltu veistoksin ja koristelistoin. Pintakäsittelynä on ns. ranskalainen kiillotus. Ulkoasu on edustava.

Tekniikkaa

Listelaatikkotyyppinen ilmalaatikko on soittopöydän yläpuolella juuri fasadipillien takana. Jalkion ainoaa äänikertaa varten on lattialla pieni ilmalaatikko, jonne tulevassa ilmakanavassa olevaa venttiiliä rekisteritappi avaa ja sulkee.

Koneisto toimii säteettäisten vipastojen avulla; kahden alimman oktaavin Cis-puolet on siirretty pienillä vellastoilla laatikon oikeaan päähän. Yksiviivaisesta c:stä lähtien pillit ovat kromaattisessa järjestyksessä.

Principalin suurimmat sinkkipillit on siirretty pitkillä kondukteilla jalkion laatikon yläpuolelle, ja jalkion Bourdonin pillit ovat pääasiassa oman laatikkonsa takapuolella. Sijoittelu on selväpiirteinen, eikä urkuja ole rakennettu kovin ahtaasti.

Musiikillisia ominaisuuksia

Urkujen mekaaninen koneisto välittää soittajalle selkeän tuntuman koneiston ja venttiilien liikkeistä. Soittaminen on välittömän ja ongelmattoman tuntuista. Urkujen dispositio on valmistusmaalle ja ajalleen ominainen, mutta suomalaisesta näkökulmasta siihen sisältyy erikoisuuksia: Viol di Gamban pillit ovat lievästi kartiomaisia ja niiden yläpäässä on lyhyt, laajentuva suppilo. Dulciana on huuliäänikerta.

Urkujen sointi on pehmeä ja laulava. Suurissa soinnuissa on kuultavissa ilmakanavien ahtaudesta johtuvaa huojahtelua.

   Dispositio

Lisätietoja

Pekka Suikkanen, Sibelius-Akatemian Peter Conacher -urut, Organum 2/2001