Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Sibeliusmuseo no 299

• Roman, Gustaf Adolf 1870
• 4 äänikertaa, 1 sormio, ei jalkiota
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Sibeliusmuseon soitin numero 299 on luultavasti Dragsfjärdin urkurin Gustaf Aadolf Romanin sekä puuseppä Karl Wilhelm Wickströmin 1870-luvulla rakentama. Perimätieto kertoo, että ’puuseppä teki puutyöt, mutta urkuri sai soittimen soimaan’. Sibeliusmuseon kokoelmiin soitin on tullut vuonna 1960 Agda Anderssonin kuolinpesästä, Dragsfjärdin Söglön kartanosta.

Urut muistuttavat suuresti Anders Thulén kamariurkuja, minkä vuoksi on ilmeistä, että rakentajilla on ollut malli lähellä. Tällainen on saattanut olla vaikka Petun kartanon soitin Särkisalossa. Kaikilta osiltaan taitavasti tehty soitin on osoitus harrastajien valmiuksista ja pitkäjänteisyydestä.

Ulkoasu ja tekniikka

Urkujen etuseinässä on sileä vihreä kangas pingotettuna puukehykseen. Suoraviivainen ja vain niukasti koristeltu kaappi on ootrattu tummanpunaiseksi.

Alaosassa on yksilaskoksinen, kivillä kuormitettu varastopalje, sekä syöttöpalje, jonka polkimelle on aukko etuseinässä. Puusta tehty ilmakanava lähtee varastopalkeen oikeasta etukulmasta ilmalaatikolle. Urkujen etuseinässä on tila myös liitejalkiolle, mutta sen koskettimisto ja koneisto ovat hävinneet.

Listelaatikkotyyppisen ilmalaatikon kaikki listeet on jaettu basso- ja diskanttipuoliskoihin. Kaikki pillit ovat puuta, ja niiden mitat muistuttavat suuresti Anders Thulén kamariurkujen pillien mittoja. Pillit on tuettu pillilaudalla, ja laatikon jako on diskantissa harvempi kuin Thulélla.

Sormiokoskettimisto ulottuu yläpäässä vain kolmiviivaiseen c:hen saakka. Koskettimiston sivuilla on kolme puusta sorvattua rekisteritappia, joihin ei ole kirjoitettu äänikertanimiä. Koskettimiston kansi toimii nuottilautana.

 Dispositio