Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Jan Karlsgården

• Tuntematon 1870
• 1 äänikerta, 1 sormio, ei jalkiota
• mekaaninen soittokoneisto ja hallinta

Jan Karlsgårdenin museon salissa on pienet urut, joiden rakentaja ja rakennusaika ovat jääneet toistaiseksi tietymättömiin. Urut ovat yksiäänikertaiset, ja niissä on yhteisiä piirteitä Karl Öhmanin ja J.E. Mattsonin urkujen kanssa.

Ulkoasu ja tekniikkaa

Jan Karlsgårdenin uruissa on siniseksi maalattu kaappi, jonka yläosassa on kaksi avattavaa ovea. Näissä on lasit ja lasien takana pingotettu kangas. Nuottilaudan molemmin puolin on pienet pillikentät, joissa on kullanvärisiksi maalattuja puisia pillinkuvia. Kaapin rakenne tukeutuu sivuseiniin.

Kiilan muotoinen syöttöpalje ja sen päällä oleva samanmuotoinen varasto syöttävät ilmaa lyhyen nahkakanavan kautta ilmalaatikkoon. Poljin on urkurin oikean jalan lähettyvillä. Koskettimisto on yksivartinen. Soittokoneistossa on yksivartinen hajotusvipasto, jonka vippoja kosketin painaa työntötangon avulla. Vippa puolestaan painaa venttiilin auki ilmalaatikon etusarjan läpi kulkevalla työntötangolla.

Urkujen ainoa äänikerta on normaalikorkuinen. Suurimmat pillit (C-cs) ovat tukittuja ja ne on tehty männystä. Pienet pillit ovat avoimia, ja niiden materiaali on saarni.

  Dispositio

Lisätietoja

Eva-Helena Hansen, Åländska orgelbyggare och orglarna de skapat, MuK tutkintoon kuuluva kirjallinen työ, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto 1993.