Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Kirkko

• Ravander, Adam 1861
• 7 äänikertaa, 1 sormio ja liitejalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Eckerön keskiaikainen, Pyhälle Laurentiukselle omistettu harmaakivikirkko lienee rakennettu jo 1200- ja 1300-lukujen taitteessa. Länsipäädyn jykevä torni antaa kirkolle sen ominaisimman ulkoasun. Pienellä sivuparvella kirkon eteläsivustalla on nimismies Adam Ravanderin vuonna 1861 rakentamat yksisormioiset urut. Soitin oli pitkään soittokunnoton, mutta Hans Heinrich kunnosti sen vuonna 1983. Ravanderin taitavuutta todistavat lukuisat yksityiskohdat: puupillit, julkisivun koristeellisuus ja siisti soittopöytä.

Ulkoasu ja tekniikka

Urkukaapin lattialla ovat palkeet, joiden yläpuolella kulkee soittokoneisto. Sen yläpuolella on ilmalaatikko ja edelleen tämän päällä kaikki pillit. Julkisivu jakaantuu viiteen osaan, joista keskimmäinen ja laitimmaiset ovat puolipyöreitä turelleja, ja välikentät melko leveiksi venytettyjä, kaarevista muodoista koostuvia tasokenttiä. Kaikki julkisivupillit ovat puusta tehtyjä koristeita. Urkujen sivuseinän täytepeileihin on rakentaja muotoillut verhomaisia ruoteita.

Urkujen ilmalaatikko on tyypiltään listelaatikko. Sen venttiilit ovat takareunalla ja äänikertalisteet ulottuvat lähelle nuottilautaa, jonka alapuolelle mustiksi värjätyt rekisteritapit on sijoitettu. Jokaisen tapin yläpuolella on erillinen nimikilpi. Urkuihin voidaan syöttää ilmaa polkemalla, vaikka normaalisti käytetäänkin puhallinta.

Musiikillisia ominaisuuksia

Kaikkien seitsemän äänikerran pillit ovat puuta, minkä vuoksi sointi on pehmeä ja kamarimusiikillinen. Dispositiosta näyttää puuttuvan viuluäänikerta, mutta sen tehtävää hoitaa Fleut amabile, ahdas, hiljainen ja avoin, hieman viulumaiseen vivahtava huilu.

 Dispositio 

Lisätietoja

Eva-Helena Hansen, Åländska orgelbyggare och orglarna de skapat, MuK tutkintoon kuuluva kirjallinen työ, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto 1993.