Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Kirkko

• Thulé, Anders 1861
• 3 äänikertaa, 1 sormio ja liitejalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Särkisalon urut rakennettiin vuonna 1861 Petun saarella sijainneeseen, Pett-nimiseen kartanoon. Niistä on kirjallinen tieto kartanon omistajan vaimon perukirjassa vuodelta 1866. Petun kartanon tytär oli opettajattarena Ulkoluodon koululla, minkä vuoksi urut joutuivat mainitulle koululle. Kun koulu 1980-luvulla lakkautettiin, kanttori Kalervo Heleniuksen toimet pelastivat urut hävitykseltä. Ne tuotiin Särkisalon kirkkoon kuoriuruiksi. Urkujen mukana oli käsinkirjoitettu koraalikirja.

Vaikka urkuja ei ole signeerattu, eikä niiden alkuperästä ole toistaiseksi löytynyt kirjallista tietoa, ei rakentajasta ole epäilystä. Urut ovat kaikilta osiltaan samanlaiset kuin kaikki Anders Thulén säilyneet kamariurut. Koristelussa on Anders Thulén joidenkin kirkkourkujen koristelulle tyypillisiä piirteitä. Kolmiäänikertaisina Särkisalon kuoriurut ovat kooltaan hieman suuremmat kuin useimmat muut vastaavat.

Matti Erola korjasi urut vuonna 1991. Hävinneitten pillien sijaan tehtiin uusia, ja urkukaapin pintakäsittely uusittiin; se on ollut alunperinkin tumma ootraus. Kaapin etuseinässä olevan kankaan keskeltä hävinneen medaljongin tilalle on korjauksessa tehty uusi lyyra-aiheinen koriste. Urkuihin asennettiin myös puhallin.

Rakenne

Urkujen alaosassa sijaitseva kaksoispalje sisältää syöttöpalkeen ohella paralleelin varastopalkeen. Sen yläpuolella on pieni listelaatikko. Ainoana tunnetuista kamariuruista Särkisalon uruissa on jaetut listeet, minkä vuoksi rekisteritappeja on kolmin kappalein ebenpuulla ja luulla päällystetyn koskettimiston molemmilla puolilla. Alkuperäinen liitejalkio on puolentoista oktaavin mittainen, ja se voidaan työntää urkujen sisään. Poljinta varten on kaksi paikkaa. Urkuri voi soittaa yksin, mutta toinen paikka on tarkoitettu avustajalle silloin, kun urkuri käyttää myös jalkiota.

Sointi

Urkujen sointi on pehmeä ja lyyrinen. Normaalikorkuisen Gedacktin ohella mukana on kaksi nelijalkaista äänikertaa, joten käytettävissä olevien sointivärien kirjo laajenee. Urkuja käytetään kirkossa normaaleissa kuoriurkujen tehtävissä, mutta myös konserttisoittimena.

Dispositio

Lisätietoja

Pentti Pelto, Anders Thulén kamariurut. Organum 3/1993