Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Pengonpohjan kyläkirkko

• Thulé, Anders 1852
• 2 äänikertaa, 1 sormio ja liitejalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Ylöjärven Pengonpohjan vuonna 1898 rakennetun kyläkirkon sakaristossa on Anders Thulén rakentamat kamariurut, joissa on kaksi äänikertaa. Ne tulivat Pengonpohjaan vuonna 1912 kanttori K.F. Lindellin perikunnan lahjoituksena. Niitä käytettiin kirkossa vuoteen 1928 saakka, jonka jälkeen ne siirrettiin soittokunnottomina kirkon sakaristoon. Ne ovat olleet Lindellin pojan, sittemmin Tampereen tuomiokirkon urkurin, Frans Linnavuoren harjoitussoittimena tämän nuoruudessa.

Rakenne

Urkujen alaosassa ovat kaikki toiminnalliset laitteet, palkeet, ilmalaatikko, koneisto ja sormiokoskettimisto. Yläosassa ovat pillit, jotka ovat kaikki puuta. Yläosan etupuolta peittävässä ovikehyksessä on sininen kangas, jonka keskustaa koristaa suurehko, puusta tehty helminauhakehyksinen, viisisakarainen tähti. Urkukaapin yläpalkissa on reliefinomainen koriste, jollaisia Anders Thulé käytti varhaisissa kirkkouruissaan. Palkin päällä on toinenkin veistetty koriste. Urkujen kaappi on ootrattu hyvin tummaksi.

Ilmalaatikko on listelaatikko, jonka järjestys on kromaattinen, ja jonka venttiilit ovat takareunassa. Soittokoneisto toimii pitkillä säteettäisillä vipoilla. Sormiokoskettimisto on päällystetty ebenpuulla ja luulla, ja viimeistelty huolellisesti. Urkujen liitejalkio on myöhäisempi, melko karkeasti tehty lisäys. Sen koneistona on kolmetoista nyöriä, joiden toinen pää on kiinni jalkiokoskettimissa ja toinen pää vastaavissa venttiililangoissa. Nyöri kulkee kahden pienen rullan yli.

Dispositio

Lisätietoja

Pentti Pelto, Anders Thulén kamariurut, Organum 3/1993