Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Kristiinankaupunki (Pohjanmaa)

Ulrika Eleonoran kirkko

  • Strömbäck, Nils 1776
  • 9 äänikertaa, 1 sormio ja liitejalkio
  • mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Nils Strömbäck, ilmeisesti Vaasan seudulla syntynyt urkuri ja urkujenrakentaja, joka oli opiskellut urkuri Henric Kahelinin johdolla, tuli vuonna 1775 Kristiinankaupunkiin ja teki maistraatille rohkean tarjouksen: hän rakentaisi urut ja jäisi urkuriksi paikkakunnalle. Maistraatti hyväksyi tarjouksen, ja Kristiinankaupungin 1700 valmistunut Ulrika Eleonoran kirkko sai urut jo seuraavana vuonna 1776. Urkujen tarkastus oli kaksivaiheinen, sillä alustavan tarkastuksen suoritti maistraatti, ja lopullisesti urut tarkasti urkujenrakentajamestari Carl Wåhlström vuonna 1781. Soitin oli käytössä lähes puolitoista sataa vuotta uuden kirkon valmistumiseen 1897. Nils Strömbäck näyttää olleen Suomessa ensimmäinen, joka käytti itsestään urkujenrakentajan ammattinimeä.

Käyttämättömäksi jäänyt vanha kirkko ja sen urut rappeutuivat. Uruista hävisivät pillit, ja likaa kertyi paksuina kerroksina ilmalaatikon päälle. Mutta 1980-90-lukujen taitteessa Juhani Martikainen puhdisti ja kunnosti soitinta, sekä asensi siihen kaksi uutta pilliriviä, joista toinen on fasadissa oleva Principal. Uruilla voidaan nyt vähän soittaa.

Sijoitus ja fasadi

Urut on sijoitettu pienelle parvelle alttarin vasemmalle puolelle. Parvella ei ole tilaa urkujen lisäksi muille kuin urkurille ja urkujen polkijalle. Kaappi on rakennettu neljästä kehyksestä, jotka on liitetty nurkista yhteen. Se on tasaleveä alhaalta ylös saakka.

Julkisivu on viisijakoinen: keskellä on Principalin suurimmista pilleistä koostuva turelli, laidoilla on pienemmät turellit tenorialueen pilleineen ja väliin jää kaksi tasokenttää, joihin on sijoitettu pieniä principalpillejä. Fasadin puuosat on profiloitu voimakkaasti, ja koristeltu veistoksin. Taidokkaasti rakennettu urkukaappi on huomattavasti edustavampi, kuin Strömbäckin tekemästä, vaatimattomasta piirustusluonnoksesta voisi aavistaa.

Tekniikkaa

Ilmalaatikko on lamellirakenteinen listelaatikko, jonka erikoisuutena ovat poikittaiset pillitukit. Fasadin jaon mukaisesti niitä on viisi kappaletta. Listeitten tiivisteenä on kudottu huopa. Soittoventtiilit ovat poikkileikkaukseltaan lähes nelikulmaisia, ja niissä on kahdet jouset.

Sormiokoskettimisto on urkujen etuseinässä, ja rekisteritapit ovat sen yläpuolella olevan nuottilaudan molemmin puolin. Sormiokoskettimet on päällystetty ebenpuulla, ja alakoskettimien etupäähän on liimattu paperista tehty, profiloitu koriste, jollaisia käytettiin 1700-luvulla paljon. Strömbäckin koristeessa on ajalle luonteenomaisia piirteitä, mutta aivan samanlaisia ei ole muualta löytynyt. Urkujen koneisto on järjestelyiltään tavanomainen, mutta sen rakenteisiin sisältyy useita poikkeuksellisia detaljeja. Koskettimiston alapuolella on yksilaskoksinen, yhdensuuntaisesti liikkuva varastopalje, jonka alapintaan on rakennettu kiilan muotoinen syöttöpalje. Runsaan oktaavin mittaisen liitejalkion välitys sormioon on tehty säteettäisesti rakennettujen listeiden avulla.

Musiikillisia ominaisuuksia

Dispositiossa on yksisormioisen 1700-luvun tyypin mukaisia periaatteita, mutta tästä poiketen on sointikruunu jaettu kahdeksi äänikerraksi: Scharf 4chor ja Mixtur 2chor. Uruilla voidaan siis rekisteröidä useita erilaisia plenoja. Toinen erikoisuus on kvinttiäänikerran kaksikuoroisuus. Pillilautojen reikiä mittaamalla on voitu päätellä, että kyseisen äänikerran pienempi kuoro on saattanut olla 3’, ja suurempi kuoro mahdollisesti oktaavia matalampi kvintti. Sellaisena se muodostaa 16’ differenssiäänen. Muutamat äänikerrat on jaettu basso- ja diskanttipuoliskoihin, jolloin erilaiset soolo-säestysvaihtoehdot ovat mahdollisia. Koska jäljellä on vain muutamia suuria puupillejä sekä kieliäänikertojen jäänteitä, ei urkujen soinnista voi saada minkäänlaista kuvaa.

 

 Dispositio

Sormio C-d3

Gedacht B/D 8

Principal 4

Spetsfleut 4

Qvinta 2 chor 6

Octava 2

Scharf 4 chor

Mixtur 2 chor

Trumpet B/D 8

Trumpet B 4

Vox humana D 8

Spärrventil

Liitejalkio C-e0

Lisätietoja

Juhani Martikainen, Orglar i Finland från tiden 1600-1800. Helsingfors 1997