Kirkkomusiikin osastoVirtuaalikatedraali Sibelius-Akatemia

URKUJEN RAKENNE
 


URKUSANASTO
 


SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA

in english

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Urkujen kuva

Inkoo (Uusimaa)

Fagervikin tehtaankirkko

  • Hedlund, Olof 1726
  • 5 äänikertaa, 1 sormio, ei jalkiota
  • mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Ruotsalainen urkujenrakentaja Olof Hedlund on J.N. Cahmanin palveluksessa ollessaan rakentanut vuoden 1720 vaiheilla 6-äänikertaisen positiivin, jonka tie vei asessori Johan Hisinging oston kautta vuonna 1763 Fagervikin tehtaankirkkoon. Puukirkon oli Joh. Friedrich Schulz rakentanut vuonna 1737. Turun tuomiokirkon urkuri Carl Lenningh asensi urut tehtaankirkon parvelle, ja soitin vihittiin käyttöönsä 29.9.1763.

Soittimella on Kööpenhaminan musiikinhistoriallisessa museossa sisarinstrumentti (CCS nr 588), jonka avulla on saatu vihjeitä myös Fagervikin positiivin syntyajasta. Ei ole tietoa, missä se on ollut ennen Fagervikiin tuloaan. Edelleen soittokuntoinen positiivi on on säilynyt muuttamattomana lukuun ottamatta lyhyen oktaavin virittämistä kromaattiseksi, minkä Anders Thulé teki vuonna 1843 urkuja korjatessaan. Positiivia on soitettu muutamissa erityistilaisuuksissa viime vuosien aikana.

Ulkoasu

Fagervikin positiivi on noin kaksi metriä korkea, tasaleveä kaappi, joka jakaantuu ala- ja yläosaan. Kummassakin osassa on taotut kahvat nostamista ja siirtämistä varten. Alaosassa ovat palkeet, poljin sekä ilmalaatikko ja koskettimisto, ylemmässä puolestaan fasadi ja pillistö. Julkisivu muodostuu yhdestä A-muotoisesta pillikentästä (Octava 2’), joka on koskettimiston edessä, juuri nuottilaudan takana. Fasadipillien jalkojen pituus vaihtelee suurissa rajoissa, mikä antaa julkisivulle omalaatuisen, vaikkakin rakentajalleen ja rakennusajalle tyypillisen ilmeen. Veistetyt koristeet yhdessä suuren, profiloidun yläpalkin kanssa rytmittävät fasadia. Kaappi on maalattu Berliinin siniseksi, kuten Lenningh ilmoittaa kirjeessään Abr. Hülphersille.

Positiivin rakenne

Palkeita on kaksi: alempi kiilan muotoinen, yksilaskoksinen palje toimii syöttöpalkeena. Sitä käytetään polkimella. Ylempi palje, varasto, on sekin kiilan muotoinen, mutta monilaskoksinen. Ilmalaatikko on lamellirakenteinen listelaatikko. Raudasta taotut rekisterivivut liikkuvat sivuttain.

Yksivartinen koskettimisto sisältää lyhyen suuren oktaavin. Alakoskettimissa on luupäällys, yläkoskettimissa eebenpuu. Koskettimet painavat venttiileitä auki lyhyellä työntötangolla. Alakoskettimien etupäässä on paperikoriste: heraldinen kaksoislilja, jonka piirteet poikkeavat sekä Cahmanin että Hedlundin yleensä käyttämistä koristeista.

Fagervikin positiivin pillit on tehty huolellisesti ja tarkasti. Fasadipillit ovat lähes puhdasta tinaa, mutta sisäpilleissä on ajalleen tyypillisesti noin viidennes tinaa, ja loppuosa lyijyä.

Lyhyen koneiston ja lähellä soittajaa olevien pillien vuoksi soittaminen on cembalomaisen täsmällistä ja kevyttä. Soittajan on helppo artikuloida ja lisätä satsiin koristeita. Pieni kaappi korostaa pillien täsmällistä ääntämistä, jolloin kaikki artikulaation sävyt toistuvat kuulijoille saakka. Cahmanin koulukunnan mukainen sointi on selkeästi tunnistettavissa. Se ei ole terävä, mutta ei myöskään tumma. Siinä on intensiteettiä lisäävää kirpeyttä vähäisessä määrin. Soittimen pienuuden vuoksi sointia voi pitää myös kamarimusiikillisena.

 

  Dispositio

Sormio E-c3

Gedacht 8

Octava 4

Qvinta 3

Octava 2

Scharf 3 chor

Ääniala alunperin C/E-c3

Lisätietoa:

Hülphers, Abr. A:sson: Historisk Afhandling Musik och Instrumenter .. Västerås 1773/Stockholm 1969;

Hela, Martti: Vanhojen urkujemme vaiheita. Porvoo 1927;

Martikainen, Juhani: Orglar i Finland från tiden 1600-1800. Diss. Sibelius-Akademin. Helsingfors 1997.

Olsson, Birger: Olof Hedlund Orgelbyggare. Göteborg 1998