|
Bachin kantaatit
17. sunnuntaille helluntaista on säilynyt neljä Bachin kantaattia:
- Komm, du süsse Todesstunde (BWV 161)
- Christus, der ist mein Leben (BWV 95)
- Liebster Gott, wenn werd ich sterben (BWV 8)
- Wer weiss, wie nahe mir mein Ende (BWV 27)
Tämän sunnuntain kantaateissa on aistittavissa kuoleman kaipuun affekti, vaikka esillä on myös kuolleista herättämisen riemu. Kuolema nähdään vapautuksena tästä petollisesta maailmasta ja porttina ikuiseen elämään.
BWV 161 on sävelletty Weimarissa vuonna 1716 hovirunoilija Salomon Franckin muodostamaan ja runoilemaan tekstiin. Eräänlaisena johtoteemana läpi kantaatin kulkee virsi Herzlich tut mich verlangen (Pois tästä maailmasta, vuoden 1938 virsikirjan virsi 594), joka soi kantaatin aloittavan alttoaarian kudoksen vastaäänenä ja lopuksi kuoron koraalina. Alfred Dürr on löytänyt kantaatin kustakin aariasta viitteitä kyseisen koraalin sävelaiheisiin. Myöhemmin Leipzigissa Bach lienee antanut ensi osan instrumentaalisen koraalin myös sopraanosolistin laulettavaksi virren ensimmäisen säkeistön sanoin.
BWV 95 on Bachin ensimmäiseltä Leipzigin palvelusvuodelta 1723. Sen nimi viittaa samannimiseen virteen, mutta kyseessä ei ole koraalikantaatti. Yhteen virteen keskittymisen sijaan kantaatti lainaa neljän eri virren säkeistöjä, joista ensimmäisen ja toisen sitoo yhdeksi kokonaisuudeksi niiden väliin sijoittuva tenorin resitatiivi. Kantaatin virsissä lauletaan tästä maailmasta lähtemisestä. Kuoron alkuvirsi päättyy sanoihin "mit Freud fahr ich dahin". Seuraava koraali onkin Lutherin runoilema "Mit Fried und Freud ich fahr dahin". Koraaleista kolmas, Valet will ich dir geben, jättää jäähyväiset maailmalle sopraanosoolon laulamana. Tenorin resitatiivin ja aarian sekä basson resitatiivin jälkeen seuraa päätöskoraali Weil du vom Tod erstanden bist. Se julistaa, etten minäkään jää hautaan, koska Kristus on noussut kuolleista.
BWV 8 vuodelta 1724 on koraalikantaatti. Virsirunon Liebster Gott, wenn werd ich sterben (Caspar Neumann) pohjalta tuntematon kantaattirunoilija on muodostanut kantaatin tekstin, jossa aloitus ja päätös ovat aivan virrren mukaiset ja väliosat, tenorin aaria, alton resitatiivi, basson ja aaria ja sopraanon resitatiivi referoivat sitä vapaammin. Poikkeuksellista on, että kun Bachin koraalikantaattien virret edustavat yleensä 1500- tai 1600-luvun luterilaista "kanta-aineistoa", Bach on nyt lainannut Leipzigin Nikolainkirkon hieman varhaisemman kollegansa Daniel Vetterin uutta sävelmää (vuodelta 1695), jonka tyyli poikkeaa perinteisistä luterilaisista koraaleista:
BWV 27 on vuodelta 1726. Se alkaa nimensä mukaisella kuoron virsisäkeistöllä, jonka sävelmä on paremmin tunnettu Georg Neumarkin virrestä Ah, tiesi usko haltuun Herran (virsi 370). Tenorin resitatiivin, alton aarian, sopraanon resitatiivin ja basson aarian jälkeen seuraa päätöskoraali, Johann Rosenmüllerin Welt, ade! Ich bin dein müde (sanat Johann Georg Albinus). Sen rytmisessä hahmossa on yhtäläisyyttä edellisen kantaatin Vetter-koraaliin:
|
