Hiirella valitsemalla saat tarkempaa tietoa!


Tietomme Dieterich Buxtehuden (1637 - 1707) elämästä eivät ole kovin runsaat. Tanskalaissyntyinen Buxtehude tunnetaan liki nelikymmenvuotisesta urastaan Lyypekin Marian kirkon urkurina ja tuotteliaana säveltäjänä. Jopa Bach ja Händel tekivät aikanaan opintomatkan Lyypekkiin kuullakseen tätä maineikasta muusikkoa henkilökohtaisesti. Buxtehudella oli merkittävä paikkansa itämerellisessä taiteilijayhteisössä, kuten Johannes Voorhoutin maalauksesta voidaan päätellä; sen keskeisiksi hahmoiksi on sijoitettu Hampurissa toiminut Johann Adam Reinken (soittamassa cembaloa) ja tätä vastapäätä istuva Buxtehude.

Vaikka Buxtehuden henkilö jää osin arvoitukseksi, hänen sävellystyönsä on dokumentoitu harvinaisen laajasti. Ajan tavan mukaan painettua aineistoa on vähän, mutta kollegojen into kopioida Buxtehuden teoksia kertoo niiden merkittävyydestä. J. S. Bachin lähipiiri tallensi edustavan valikoiman urkuteoksia ja Tukholmassa toiminut Gustaf Düben mm. vokaaliteoksia. Buxtehuden itse julkaisemien jousisoitinsonaattien ohella muutakin kamarimusiikkia on säilynyt, ja painetut libretot kertovat Lyypekin oratorioesityksistä samaan aikaan, kun Hampurin ooppera otti ensi askeleitaan.

Kauppaliitto Hansan merkitys oli 1600-luvun lopulla murenemassa, mikä vaikutti Lyypekin kulttuurielämän asemaan Buxtehuden jälkeen. Dieterich Buxtehude onnistui kuitenkin tallettamaan jälkipolville huippuhetket oman aikansa rikkaasta musiikkiperinnöstä siinä kuin häntä ennen Heinrich Schütz tai hänen jälkeensä Bach omilla tahoillaan. Kukin tiesi paikkansa ja vastuunsa taiteilijana ja säveltäjänä.

Buxtehuden sävellykset ovat syntyneet moniin tarpeisiin. Buxtehude oli taitava improvisoija, kuten urkurien vaatimuksiin tuolloin keskeisesti kuului. Onneksi hän oli myös kysytty opettaja, mikä pakotti kirjoittamaan teoksia muistiin pedagogisia tarpeita varten. Luterilainen jumalanpalvelusmusiikki tarvitsi vapaitten preludien, fuugien ja toccatojen lisäksi runsaasti virsiin sävellettyjä alkusoittoja ja itsenäisiä alternatim- eli vuorolaulukoraaleita. Kantaatit taas olivat keskeistä liturgista vokaalimusiikkia ja pohjautuivat Raamatun teksteihin tai vapaisiin hengellisiin runoihin, usein ehtoollisaiheisiin, ja kuuluivat myös häihin ja hautajaisiin. Buxtehuden kamarimusiikki tarjosi puolestaan haasteellista ja viihdyttävää harrastetta kotimusisointiin.

Tätä kaikkea esittelemme juhlavuoden konserttisarjassa. Lyypekissä luotu Abendmusik-perinne, joka toi musiikkia kuultavaksi myös Marian kirkossa pidetyissä konserteissa, oli erilaisia musiikin muotoja ja esittäjistöjä yhdistävä käytäntö. Annamme kuulijallekin mahdollisuuden yhtyä virren vuorolauluun.

Iltamusiikkien teemoilla on liittymäkohtansa kirkkovuoteen. Oma intiimi sävynsä on Buxtehuden hautajaispäivän (16. toukokuuta 1707) muistokonsertissa. Laajamuotoisimmat teokset kuullaan maaliskuun kuorokonsertissa, jossa voidaan aistia kaikuja myös Lyypekin oratorioesitysten tunnelmista. Buxtehuden sävelkielessä yhtyy monta onnellista tekijää: instrumentaalinen värikkyys ja kontrastoivuus, vokaalinen luonnollisuus ja koskettavuus, ja musiikin kudosten sekä muotojen samanaikainen taidokkuus ja välittömyys.
Johannes Voorhout 1674

Linkkejä:
Buxtehuden teosluettelo (ranskaksi)
Urkuteokset (pdf-nuotteina)
Kantaatteja (pdf ja eri nuotinnusohjelmat)
Sonaatteja ym. (pdf-nuotteina)
GROVEN musiikkitietosanakirjan nettiversio, jossa on laaja Kerala J Snyderin artikkeli Buxtehuden elämästä ja teoksista
Kansainvälisen Buxtehude-seuran sivut

Sivun graafiset elementit Kai Baer, teksti Juhani Haapasalo